perjantai 20. marraskuuta 2015

Kari Hotakainen: Ihmisen osa



Kirjoittaja: Kari Hotakainen
Kustantaja: Siltala
Julkaistu: 2009
Sivuja: 276
★★★☆☆

"Millaisen elämän saa 7000 eurolla? Se selviää kirjalijalle, joka ostaa Salme Malmikunnakselta, 80-vuotiaalta entiseltä lankakauppiaalta elämän. Mitä haluaa kertoa se, joka elämänsä myi ja mihin häyttää saamansa rahat?

Ihmisen osa on pelottavan traaginen ja syvän humoristinen romaani omistamisesta ja myymisestä."

En ole ennen lukenut Hotakaisen kirjoja, olen kuullut hänestä vain nimen ja tiennyt hänen olevan Suomen suosituimpia ja tuottoisimpia kirjailijoita. En ole kuitenkaan hänen kirjoihinsa tarttunut, sillä niiden aiheet eivät ole kiinnostaneet minua. Ihmisen osa on kuitenkin meinannut eksyä lainauskoriini pari kertaa kiinnostavan kannen takia, mutta jäänyt aina lainaamatta takakannen selityksen vuoksi. Nyt se tuli sitten luettua koulujuttujen takia.

Salme Malmikunnaksesta myy elämäntarinansa kirjailijalle hetken mielijohteesta, vaikka Salme on yksi tarinan päähenkilöistä keskiöön nousivat hänen lapsensa. Kirja ei ollut aivan sellainen kuin oletin, takakannen perusteella luulin saavani kuulla Salmen tarinan lapsuudesta nykypäivään, mutta oikestaan näin oli parempi. Kirjassa käydään läpi monen eri henkilön elämää ja ne kietoutuvat toisiinsa mielenkiintoisella tavalla, loppu on myös oivaltava ja selvittää kirjan tapahtumia. Heidän elämäänsä hallitsevat kaksi asiaa: raha ja bisnes. Salme myy elämänsä, Helena yrittää porskuttaa työssään burn outin kynsissä, Pekka taistelee jokaisesta suupalasta ja Kimmo luulee omistavansa puoli maailmaa, ja niin edelleen. Raha ja työ ovat ihmisen elämässä ratkaisevia tekijöitä ja Ihmisen osassa niiden merkitystä tarkastellaan monesta eri näkökulmasta.

Kirja oli ihan mukavaa lukea, teksti oli enimmäkseen puhetyylistä ja se loi tunnelmaa etenkin Salmen kohdalla kun hänen äänensä oli selvästi vanhan naisen ääni. Kuitenkin lukuinnostukseni välillä vaihteli kuten Hotakaisen kirjoitustyylikin, hän käytti hyvin eri tyylejä tehokeinona, joskin aukeaman mittaiset lauseet (en liioittele) ja sivujen verran jatkuvaa yksinkertaisten päälauseiden käyttöä oli välillä raskasta lukea. En sano Hotakaisen olevan huono kirjoittaja, sillä onhan hänen kirjansa taas Finlandia-ehdokkaana, mutta minua harmittaa että teksti oli niin inhimillistä, sillä siellä oli myös todella kauniita kohtia.

"Minä otan nyt nämä rahat ja muutan ne hyväksi energiaksi.

Ennen ihmisillä oli oravannahkoja. Sääli sitä elukkaa tulee näin jälkikäteen, mutta tarkoitus oli hyvä. Minä muutan nämä rahat oravannahoiksi ja peittelen vanhimman tyttäreni niiden alle, kun sillä on kylmä."

Olisin varmasti tykännyt kirjasta enemmän, jos noin kauniita kohtia olisi ollut useampi. Myös se takakannen lupaama huumori jäi minulta nauramatta.

Kirja oli jaettu pariin osaan ja alku oli mielestäni tylsä ja hieman sekava, toisaalta asiat selviävät kunnolla vasta kirjan lopussa. Loppuosa taas oli mielenkiintoinen ja huomattavasti mukavampi lukea kuin alku. Kirja oli kyllä hyvin yhteiskuntaa kritisoiva ja ymmärrän miksi Hotakaista arvostetaan, mutta minulle hänen kirjansa oli vain ok. Tällä hetkellä luen toista Hotakaisen kirjoittamaa kirjaa, Kantajaa, saa nähdä mitä siitä pidän.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Anu Holopainen: Ihon alaiset



★★★★☆
Kirjoittaja: Anu Holopainen
Kustantaja: Karisto
Julkaistu: 2015
Sivuja: 202

"JARAN on odotettava voisi ennen kuin hän voi itse päättää ulkonäkönsä  muokkauksesta. INKAN pitää vielä miettiä, mitä hän todella haluaa. MATIAS vihaa muokkauksia ja joutuu elämään vihollisten keskellä. PLASTIKPRINCESS  tietää miten hankkia rintaimplantit, vaikkeivat rahat ja ikä riitäkään.

Ihon alaiset on kylmäävä kuva on kylmäävä kuva tulevaisuudesta, joka ei ehkä ole kaukana. Moderni ja monipuolinen tarinakooste - blogikirjoituksia, nettipostauksia, TV-katkelmia - on suositun nuortenkirjailijan uusi vahva näyttö"

Ulkonäkökeskeisyys ei ole nykyäänkään vierasta, päinvastoin, mutta Holopaisen kirjassa ulkonäkö, ja mieluiten muokattu sellainen, vaikuttaa niin ystäväpiiriin kuin opiskelu- tai työpaikan saantiin. Ulkonäöstä on tullut uusi fundamentalistinen uskonto kiihkoilijoineen ja terroristeineen. Ihmiset ovat ulkonäön orjia, ihon alaisa, kuten nimikin kertoo.

Ihon alaiset kertoo siis tulevaisuudesta, jossa kauneusleikkaukset ja kehon muokkaukset ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus. "Luomuilua" eli muokkaamattomuutta katsotaan karsaasti. Ei ole väliä ketä muokkaa mitäkin ja mitenkin, kunhan ei ole luomu. Leikkauksia oikeutetaan mm. itsensä ilmaisulla ja mielenterveyden edistämisellä (poistaa itsetunto-ongelmia, mukamas). Luomut taas saavat osakseen vihaa koska haluavat poistaa leikkaukset ja samalla niiden hyvät puolet.

Vaikka kirjan ulkonäkökeskeinen maailma oli inhottava, oli se myös kiehtova. Minua kiinnostaa ja oikeastaan viehättääkin ajatus, että tatuoitu ja muokattu ihminen saisi ennemmin työpaikan kuin luomu. Veikkaisin että jos eläisimmen kirjan mukaisessa maailmassa minulla olisi keijunkorvat ja animesilmät. Toisaalta näin muokkaushuumassa enemmän huonoa kuin hyvää. Keijunkorvien hyväksyntä ei tee maailmasta, jossa ihmisiä hakataan ja jopa tapetaan luomuilun tai muokkailun takia, lainkaan parempaa.

Hahmoja ja näkökulmia oli monia, ulkonäkö hallitsi heidän kaikkien elämää halusivatpa he sitä tai eivät, sitä ei päässyt pakoon.

Jara ja Inka ovat kumpikin maltillisia ulkonäön suhteen, vaikka Jara kallistuukin enemmän muokkausten puolelle. He haluavat olla omia itsejään ja antaa muiden olla, he eivät ehkä ymmärrä kaikkien mielipiteitä ulkonäöstä, mutta sehän on vain inhimillistä. Jaran muokkaushalu lienee pohjautuvan enemmän teinimäiseen ryhmäpianeeseen kuin puhtaasti omaan haluun, sillä hän vertaa itseään jatkuvasti muokattuihin kavereihinsa ja häpeää luomuuttaan. Inka on tyytyväinen itseensä, vaikka uskoo joskus muokkaavansa itseään, hän kuitenkin alkaa kyseenalaistaa itseään kun Jara ajattelemattomuuttaan hehkuttaa muokkauksia.

Kirjan ääripäät taas ovat PlastikPrincess ja Matias. PlastikPrincess on yläastelainen prostituoitu, joka yrittää kaikin keinoin keplotella itsensä muokattavaksi. Hän pitää blogia, jossa kertoo kuinka on ansainnut rahansa. Matias on ääriluomu, joka elää "muovipään" ja "silpojan" kanssa, kokien arvopohjaista pahoinvointia mihin tahansa meneekin. Hän kuuluu aktivistiryhmään, joka vastustaa muokkauksia yleensä rauhallisesti.

Pidin eniten Inkasta, joka oli järkevä ja sinut muokkaamattoman itsensä kanssa. Toisaalta janosin tietää mitä PlastikPrincesille tulee tapahtumaan, vaikka inhosinkin koko hahmoa. Tai oikeastaan säälin enemmän, mutta hänen ajatuksensa ja käytöksensä aiheuttivat sapen kiehumista. Hän keräsi vapaaehtoisesti rahaa myymällä itseään ja vielä ylpeili sillä. Hänen osiaan lukiessani päässäni soi vaan:"Hän on alaikäinen! >:-("

Juurikin Plasticprincessin takia en suosittelisi kirjaa alle 15-vuotialle (vaikka olisin luultavasti olisin lukenut tämän nuorempanakin, jos tämä olisi jo julkaistu, mutta kaksinaismoralismi on niin kivaa).

Kaiken kaikkiaan ajatuksia ja tunteita herättävä kirja, vaikka lyhyt olikin. Vaikkei vielä leikkauksista ja muokkauksista ole Suomessa tullut suositeltavia, on häkellyttävää huomata että siihen suuntaan taidetaan olla menossa. Kirja sopii hyvin nuorille, niin kuin se on suunnattukin, mutta myös vanhemmat lukijat löytävät siitä ajattelemisen aihetta.

Kirja voi kuitenkin olla herkemmille lukijoille raskas, jopa järkyttävä. (Mutta niinhän vaikuttavat kirjat yleensä ovat ;-))