tiistai 18. lokakuuta 2016

Lauren Beukes: Zoo City; Eläinten valtakunta



Alkuperäisteos: Zoo City (2010)
Kirjoittanut: Lauren Beukes
Kustantaja: Aula & Co
Suomennettu: 2016
Sivuja: 409
★★★★☆

"Zinzinillä on selässään laiskiainen, taito kirjoittaa toimivia nigerialaiskirjeitä ja maaginen kyky löytää kadonneita esineitä. Kun hänen viimeisin asiakkaansa, vanha nainen, kuolee ja poliisi takavarikoi hänen palkkionsa, Zinzin on suostuttava tehtävään jota hän inhoaa: etsimään kadonnutta henkilöä.

Salamyhkäinen musiikkituottaja Odi Huron palkkaa hänet etsimään kadonnutta teinitähteä ja keikka saatta olla Zinzin tie vapauteen, pois Zoo Cityn saastaisesta slimmista jossa rikolliset eläinkumppaneineen eleävät helvetillisen Pohjavirran pelossa.

Sen sijaan tehtävä sinkoaa Zinzin yhä syvemmälle rikollisten ja taikuuden vääristämän kaudpungin ytimeen, jossa hänen on kohdattava elettyjen elämien synkät synkät salaisuudet - myös omansa.

Zoo City on hyytävän terävä ja oivaltavan kepeä sekoitus urbaania fantasiaa, koukuttavaa trilleriä ja Etelä-Afrikan nykytodellisuutta. Teos palkittiin Arthur C. Clarke -palkinnolla vuoden parhaana scifi- ja fantasiakirjana."

Näemmä välillä kannattaa tarttua sellaiseenkin kirjaan, jossa tuntuu olevan kaikkia oman maun vastaisia elementtejä. Kun näin blogeissa ensimmäisiä postauksia Zoo Citystä, jo pelkkä nimi sai minut kääntymään kannoillani, sillä luulin sen olevan ihmsten kamppailua villiintyneitä eläimiä vastaan. Kuitenkin tartuin kirjaan, sillä etukannessa komeilee teksti: "Lauren Beukes on todella, todella lahjakas" ,George R.R. Martin. Martinin kaltaisen kirjailijan huomio sai minutkin kiinnostumaan.

Poikkeukselliseti en ole lukenut kirjasta arvosteluja tai edes takakansitekstiä, joten kokemis oli yhtä positiivista yllätystä. Zoo Cityssä eläimet eivät suinkaan ole valtaamassa maailmaa, vaan ihmiset saavat eläimen taakakseen tekemistään rikoksista, eläintä ei kuitenkaan anneta häpeän merkiksi ihmisten toimesta vaan ne ilmestyvät jostakin, joskaan kukaan ei tiedä mistä tai miksi. Eläimelliset saavat eläimensä mukana myös yliluonnollisia kykyjä, joita he joutuvat hyödyntämään useimmiten laitapuolen kulkijoina, sillä eläimellisiä syrjitään.

Päähenkilö Zinzi elää jo keskellä rikollisvyyhtejä, joten hänen ei voi sanoa joutuvan niihin vaan hän pikemminkin vajoaa syvemmälle. Zinzi ottaa poikkeukselisesti vastaan kadonneen henkilön etsinnän, ei vain rahan vaan myös oman uteliaisuutensa tähden, siinä sivussa hänellä on selviteltävänä mm. mies- ja rahasotkuja. Minua ei niinkään kiinnostanut kirjan mysteerielementti, sillä kirjallisuudessa mysteerit on tarkoitettu ratkaistaviksi, miksi siis ihmetellä asioiden etenemistä? Tosin Beukesin juonenkäänteistä, jotka eivät olleet aina tavanomaisempia dekkareille. Eniten minua viehätti kirjassa maailma ja ihanan persoonalliset hahmot.

Sankaritar Zinzi December on kantaa taakkanaan Laiskiaista, mutta on jo hyväksynyt osansa eläimellisenä, vaikkakin kontrasti hänen entisen, ylellisen elämänsä ja nykyisen rikosten täyteisen slummin välillä on huomattava. Nokkela ja näsäviisas Zinzi ei kuitenkaan säpsähdä katujen kauhuja ja tietää jo miten rikollisia käsitellää. Zinzi tehtailee työkseen huijauskirjeitä ja etsii kadonneita esineitä. Kumpikin työ ja niiden mukana tulleet ihmiset ovat olennainen osa tarinaa, jossa päästään seikkailemaan Etelä-Afrikan slummeissa ja bisnesmaailmassakin.

Miljöönä Etelä-Afrikka on mielenkiintoinen, enkä ole ennen lukenut mitään sinne sijoittuvaa kirjaa. Zoo Cityssä kietoutuvat mielenkiintoisesti fantasia ja muti-taika, johon monet afrikkalaiset uskovat. Muti-taika pitää sisällään vanhoja uskomuskia ja pelkoja, mutta sen käyttötavat ja henkien yhteydenotot ovat modernisoituneet, esim. henget saattavat ilmoittavaa itsestään sähköpostitse tai puhelimella, riippuu vain kuka siihen uskoo.

Eläimellisyys olisi saattanut jäädä kirjassa ehkä liian pinnalliseksi ellei Beukes olisi ujuttanut kirjaan "aineistoja", joissa kerrotaan eläimellisten elämästä vankilassa sekä tutkitaan eläimellisyyttä tieteellisesti. Myös kaikkien kammoksuva Pohjavirta saa perusteellisemman selityksen juurikin tällaisen "tutkimuksen" kautta. Olen hulluna kaikkiin kirjoihin joissa on lisämateriaalina itserakennetun maailman faktoja, sillä ne vain kertovat kuinka syvällisesti kirjan maailmaa on pohdittu ja rakennettu.

Zoo City sisälsi kaikkea mistä kirjoissa pidän, vaikkei tämä ollutkaan aivan mukavuusalueellani. Eläimellisyyden mukana tulevat kyvyt olisivat voineet olla hieman isommassa osassa kuin pikaisina mainintoina. Tämän takia toivoisinkin, että kirjalle tulisi jatkoa tai joku muu samaan maailmaan sijoittuva kirja. Zoo City on fantasiageneressä raikas tuulahdus eläimellisyytensä kanssa, mutta myös siksi, että se sijoittuu miljööseen ja kulttuuriin, joihin fantasiakirjat eivät yleensä sijoitu (tai sitten niitä ei vain suomenneta, eikä niistä siis tiedetä).

maanantai 10. lokakuuta 2016

Liebster Award jos toinenkin



Krjoituksista on taas selvitty, joten on aika ja aikaa alkaa lukea myös muita kuin koulukirjoja. Tällä hetkellä minulla on menossa Lauren Beukesin Zoo City - Eläinten valtakunta, josta on tulossa bloggaus piakkoin.

Nyt kuitenkin on aika vastata kahteen Liebster Awardsiin, jotka sain jo aikoja sitten. Kiitos Cilla in Wonderlandin Cillalle sekä Evarian Kirjahyllyn Evarialle tästä huomionosoituksesta.



Säännöt
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkintokuva esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Ensiksi Cillan kysymykset:

1. Muistatko mikä on ensimmäinen kirja, jonka olet lukenut opittuasi lukemaan?
Taisi olla joku Sämpylän vauhdikkaat seikkailut, en muista kirjailijaa, mutta kyseiseen sarjaan kuului erilaisten eläinten kommelliksista kertovia kirjoja.
2. Mikä on inhokkikirjasi?
Tällä hetkellä se lienee Wenla Männistö, kamalan tyhjäpäinen naispäähenkilö ja typerää jonneilua koko kirja.
3. Oletko osallistunut lukupiiriin tai muuhun vastaavaan toimintaan?
Lukion lukudiplomiryhmissä vedetään välillä lukupiiriä, jos emme jaksa tehdä kirjallisia tehtäviä. Olisi kyllä mukava osallistua lukupiiriin useamminkin, sillä tykkään keskustella kirjoista ja kuulla niistä eri näkökulmia.
4. Jätätkö kirjan lukemisen helposti kesken vai sinnitteletkö viimeiselle sivulle asti, vaikkei kirja kiinnostaisi yhtään?
Joko lopetan jo ensimmäisillä sivuilla, jos kirja ei nappaa, tai jos kirjassa on jotakin hyviä pointteja voin lukea vaikka puoleen väliin toivoen että kirja paranisi. Useimmiten pyrin kuitenkin lukemaan kirjan loppuun, ellei se aiheuta korventavaa tuskan tai häpeän tunnetta.
5. Luetko kirjoja missä tahansa?
En pysty lukemaan kirjoja autossa, sillä joskus kärsin matkapahoinvoinnista, junassa ja lentokoneessa samaa ongelmaa ei ole. En lue myöskään julkisilla paikoilla, paitsi koulukirjoja, sillä haluan keskittyä kaunokirjallisuuteen täysillä, koulukirkojen lukeminen on lähinnä tärkeimpien lauseiden bongailua. :-D
6. Jos tarjoaisit illallisen neljälle kirjallisuudesta tutulle hahmolle, ketkä saisivat kutsun?
Jane Austenin Emman, Zoo City - Eläinten valtakunnan Zinzinin ja viimeisenä, muttei vähäisempänä kutsuisin varmaankin Tulen ja jään laulu -sarjan Daenerys Targaryenin. Näissä kaikissa neitokaisissa on jotakin samaistuttavaa, Emma on älykyydessään hieman ylimielinen, johon hän joskus kompuroi (tuttua), Zinzin on rääväsuu ja Daenerys on kiltti niille jotka sen ansaitsevat, mutta häntä ei kannata suututtaa. Viimeiseksi kutsuisin miessukupuolen edustajaksi Mustan tikarin veljeskunta -sarjan Lassiterin, saataisiin aikaan hieman säpinää.
7. Edelliseen liittyen, mikä olisi illallisten kuumin puheenaihe?
Luultavasti jotakin järkevää maailmanmenosta, siihen asti kunnes Lassiter alkaisi vetämään omaa showtaan, josta jokaisella olisi varmasti jotakin sanottavaa.
8. Minkä kirjan nimi kuvaa parhaiten kulunutta viikkoasi?
Aika taistelun ja tähtivalon
9. Luetko usein tietokirjoja?
Muutaman vuodessa kokonaan, mutta kerran kuussa tulee selailtua useampaakin.
10. Kirja vai elokuva?
Kirja. Elokuvat harvoin tavoittavat sen mitä haluan. Elokuvissa ei ole samanlaista yksityiskohtaisuutta ja syvyyttä kuten kirjoissa ja useimmiten, jos näen elokuvan, joka on tehty kirjan pohjalta listaan asioita mitkä elokuvasta puuttuivat.
11. Millä mielellä suhtaudut tulevaan syksyyn?
Syksy on jo mennossa, mutta se alkoi paniikinsekaisin tuntein kirjoitusten takia. Nyt voin kuitenkin nauttia punertuvista lehdistä ja huurteisista aamuista kaakaon ja kirjan kanssa.

Ja sitten Evarian kysymykset:

Ja tässä vielä kysymykset:
1. Mikä on mottosi / elämänohjeesi?
Ööh, ei minulla ole.
2. Mitkä ovat oman kirjahyllysi TOP5-kirjat?
1. J.R. Wardin Sitomaton rakastaja, 2. Laura Gustafssonin Huorasatu, 3. Siiri Enorannan Surunhauras, Lasinterävä, 4. Gena Showalterin Pimeyden suudelma ja 5. Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli osa 2
3. Mikä sarjakuvahahmo kuvaa sinua parhaiten?
En osaa päättää vain yhtä, mutta Kiroileva siili, Nemi tai Shugo Charan Amu Hinamori kuvaavat minua parhaiten :-D
4. Jos saisit aikakoneen käyttöösi, mihin haluaisit matkustaa?
Apua, niin paljon vaihtoehtoja! Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä 1800-luku ja naisasialiikkeen nousu lähietäisyydeltä.
5. Lapsuuden lempisatusi?
Pieni samettipupu
6. Paras paikka lukemiseen?
Oman sängyn nurkka.
7. Jos et harrastaisi lukemista, mitä tekisit kaikella sillä ajalla, jonka nykyään käytät lukemiseen?
Pelaisin, piirtäisin ja kirjoittaisin, niin kuin teen nytkin lukemisen lisäksi, tosin piirtäminen on jäänyt vähemmälle.
8. Todennäköisin syysi jättää kirja kesken?
Se etten saa kiinni päähenkilöistä tai juonesta, myös tylsä kerronta saa kannet paiskautumaan kiinni.
9. Miten lapset ja nuoret saataisiin lukemaan enemmän?
Saataisiin opettajat ymmärtämään, etteivät Ronja Ryövärintytär ja Vaahteramäen Eemelit ole enää muotia, vaan opettajat voisivat seurata mitä lasten- ja nuortenkirjoja Suomessa julkaistaan. Lisäksi olisi tärkeää huomioida oppilaan henkilökohtainen taitotaso kirjoja valittaessa niin tekstin määrän kuin fontinkin suhteen.

Lisäksi yläastelaisille ei kannata aina antaa niitä kirjoja, joita he olisivat "valmiita" lukemaan, eli ne käsittelisivät rankkoja aiheita, sillä nuorilla on ongelmia myös omasta takaa. Lukuharrastuksen edistämiseksi olisi hyvä myöntää, että myös hömpällä on paikkansa koulumaailmassakin.
10. Varhaisin kirjoihin tai kirjastoon liittyvä muistosi?
Päiväkodillamme kävi kirjastoauto, josta lainasin eläinkirjoja. En osannut vielä lukea, mutta oli kivaa katsella erikoisia kuvia kavereiden kanssa.
11. Jos sinun elämästäsi kirjoitettaisiin kirja, mikä sen nimeksi tulisi?
Kotirotan muistelmat :'-D

Minä taas haluaisin kysyä muilta bloggaajilta tällaisia asioita:

1. Minkä kirjan maailmassa haluaisit elää?
2. Kumpaa on helpompi lukea minä- vai hän-kertojaa?
3. Leikitäänpä, että olet saanut kaksi lasta, tytön ja pojan, ja sinun tulee nimetä heidät lempihahmojesi mukaan (1-3 etunimeä). Mitä antaisit heille nimeksi ja miksi?
4. E-kirja vai paperiversio?
5. Missä lukemassasi kirjassa on mielestäsi kauneimmat kannet?
6. Voisitko kuvitella kirjoittavasi kirjan?
7. Minkä taruolennon ottaisit lemmikiksi?
8. Onko kirjahyllyssäsi jokin tietty järjestys vai laitatko kirjat vain sinne missä on tilaa?
9. Keräiletkö fanitavaraa? Jos keräilet niin mitä sinulla on?
10. Millaisista asioista et pidä kirjoissa?
11. Käytkö kirjallisuus- tai fanitapahtumissa, kuten messuilla tai coneissa?

Ja kysymyksiin saavat vastata: