Liebster Award jos toinenkin

Krjoituksista on taas selvitty, joten on aika ja aikaa alkaa lukea myös muita kuin koulukirjoja. Tällä hetkellä minulla on menossa Lauren Beukesin Zoo City - Eläinten valtakunta, josta on tulossa bloggaus piakkoin.

Nyt kuitenkin on aika vastata kahteen Liebster Awardsiin, jotka sain jo aikoja sitten. Kiitos Cilla in Wonderlandin Cillalle sekä Evarian Kirjahyllyn Evarialle tästä huomionosoituksesta.

Säännöt

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.

2. Laita palkintokuva esille blogiisi.

3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.

4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.

5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.

6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.

7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Ensiksi Cillan kysymykset:

1. Muistatko mikä on ensimmäinen kirja, jonka olet lukenut opittuasi lukemaan?

Taisi olla joku Sämpylän vauhdikkaat seikkailut, en muista kirjailijaa, mutta kyseiseen sarjaan kuului erilaisten eläinten kommelliksista kertovia kirjoja.

2. Mikä on inhokkikirjasi?

Tällä hetkellä se lienee Wenla Männistö, kamalan tyhjäpäinen naispäähenkilö ja typerää jonneilua koko kirja.

3. Oletko osallistunut lukupiiriin tai muuhun vastaavaan toimintaan?

Lukion lukudiplomiryhmissä vedetään välillä lukupiiriä, jos emme jaksa tehdä kirjallisia tehtäviä. Olisi kyllä mukava osallistua lukupiiriin useamminkin, sillä tykkään keskustella kirjoista ja kuulla niistä eri näkökulmia.

4. Jätätkö kirjan lukemisen helposti kesken vai sinnitteletkö viimeiselle sivulle asti, vaikkei kirja kiinnostaisi yhtään?

Joko lopetan jo ensimmäisillä sivuilla, jos kirja ei nappaa, tai jos kirjassa on jotakin hyviä pointteja voin lukea vaikka puoleen väliin toivoen että kirja paranisi. Useimmiten pyrin kuitenkin lukemaan kirjan loppuun, ellei se aiheuta korventavaa tuskan tai häpeän tunnetta.

5. Luetko kirjoja missä tahansa?

En pysty lukemaan kirjoja autossa, sillä joskus kärsin matkapahoinvoinnista, junassa ja lentokoneessa samaa ongelmaa ei ole. En lue myöskään julkisilla paikoilla, paitsi koulukirjoja, sillä haluan keskittyä kaunokirjallisuuteen täysillä, koulukirkojen lukeminen on lähinnä tärkeimpien lauseiden bongailua. :-D

6. Jos tarjoaisit illallisen neljälle kirjallisuudesta tutulle hahmolle, ketkä saisivat kutsun?

Jane Austenin Emman, Zoo City - Eläinten valtakunnan Zinzinin ja viimeisenä, muttei vähäisempänä kutsuisin varmaankin Tulen ja jään laulu -sarjan Daenerys Targaryenin. Näissä kaikissa neitokaisissa on jotakin samaistuttavaa, Emma on älykyydessään hieman ylimielinen, johon hän joskus kompuroi (tuttua), Zinzin on rääväsuu ja Daenerys on kiltti niille jotka sen ansaitsevat, mutta häntä ei kannata suututtaa. Viimeiseksi kutsuisin miessukupuolen edustajaksi Mustan tikarin veljeskunta -sarjan Lassiterin, saataisiin aikaan hieman säpinää.

7. Edelliseen liittyen, mikä olisi illallisten kuumin puheenaihe?

Luultavasti jotakin järkevää maailmanmenosta, siihen asti kunnes Lassiter alkaisi vetämään omaa showtaan, josta jokaisella olisi varmasti jotakin sanottavaa.

8. Minkä kirjan nimi kuvaa parhaiten kulunutta viikkoasi?

Aika taistelun ja tähtivalon

9. Luetko usein tietokirjoja?

Muutaman vuodessa kokonaan, mutta kerran kuussa tulee selailtua useampaakin.

10. Kirja vai elokuva?

Kirja. Elokuvat harvoin tavoittavat sen mitä haluan. Elokuvissa ei ole samanlaista yksityiskohtaisuutta ja syvyyttä kuten kirjoissa ja useimmiten, jos näen elokuvan, joka on tehty kirjan pohjalta listaan asioita mitkä elokuvasta puuttuivat.

11. Millä mielellä suhtaudut tulevaan syksyyn?

Syksy on jo mennossa, mutta se alkoi paniikinsekaisin tuntein kirjoitusten takia. Nyt voin kuitenkin nauttia punertuvista lehdistä ja huurteisista aamuista kaakaon ja kirjan kanssa.

Ja sitten Evarian kysymykset:

Ja tässä vielä kysymykset:

1. Mikä on mottosi / elämänohjeesi?

Ööh, ei minulla ole.

2. Mitkä ovat oman kirjahyllysi TOP5-kirjat?

1. J.R. Wardin Sitomaton rakastaja, 2. Laura Gustafssonin Huorasatu, 3. Siiri Enorannan Surunhauras, Lasinterävä, 4. Gena Showalterin Pimeyden suudelma ja 5. Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli osa 2

3. Mikä sarjakuvahahmo kuvaa sinua parhaiten?

En osaa päättää vain yhtä, mutta Kiroileva siili, Nemi tai Shugo Charan Amu Hinamori kuvaavat minua parhaiten :-D

4. Jos saisit aikakoneen käyttöösi, mihin haluaisit matkustaa?

Apua, niin paljon vaihtoehtoja! Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä 1800-luku ja naisasialiikkeen nousu lähietäisyydeltä.

5. Lapsuuden lempisatusi?

Pieni samettipupu

6. Paras paikka lukemiseen?

Oman sängyn nurkka.

7. Jos et harrastaisi lukemista, mitä tekisit kaikella sillä ajalla, jonka nykyään käytät lukemiseen?

Pelaisin, piirtäisin ja kirjoittaisin, niin kuin teen nytkin lukemisen lisäksi, tosin piirtäminen on jäänyt vähemmälle.

8. Todennäköisin syysi jättää kirja kesken?

Se etten saa kiinni päähenkilöistä tai juonesta, myös tylsä kerronta saa kannet paiskautumaan kiinni.

9. Miten lapset ja nuoret saataisiin lukemaan enemmän?

Saataisiin opettajat ymmärtämään, etteivät Ronja Ryövärintytär ja Vaahteramäen Eemelit ole enää muotia, vaan opettajat voisivat seurata mitä lasten- ja nuortenkirjoja Suomessa julkaistaan. Lisäksi olisi tärkeää huomioida oppilaan henkilökohtainen taitotaso kirjoja valittaessa niin tekstin määrän kuin fontinkin suhteen.

Lisäksi yläastelaisille ei kannata aina antaa niitä kirjoja, joita he olisivat "valmiita" lukemaan, eli ne käsittelisivät rankkoja aiheita, sillä nuorilla on ongelmia myös omasta takaa. Lukuharrastuksen edistämiseksi olisi hyvä myöntää, että myös hömpällä on paikkansa koulumaailmassakin.

10. Varhaisin kirjoihin tai kirjastoon liittyvä muistosi?

Päiväkodillamme kävi kirjastoauto, josta lainasin eläinkirjoja. En osannut vielä lukea, mutta oli kivaa katsella erikoisia kuvia kavereiden kanssa.

11. Jos sinun elämästäsi kirjoitettaisiin kirja, mikä sen nimeksi tulisi?

Kotirotan muistelmat :'-D

Minä taas haluaisin kysyä muilta bloggaajilta tällaisia asioita:

1. Minkä kirjan maailmassa haluaisit elää?

2. Kumpaa on helpompi lukea minä- vai hän-kertojaa?

3. Leikitäänpä, että olet saanut kaksi lasta, tytön ja pojan, ja sinun tulee nimetä heidät lempihahmojesi mukaan (1-3 etunimeä). Mitä antaisit heille nimeksi ja miksi?

4. E-kirja vai paperiversio?

5. Missä lukemassasi kirjassa on mielestäsi kauneimmat kannet?

6. Voisitko kuvitella kirjoittavasi kirjan?

7. Minkä taruolennon ottaisit lemmikiksi?

8. Onko kirjahyllyssäsi jokin tietty järjestys vai laitatko kirjat vain sinne missä on tilaa?

9. Keräiletkö fanitavaraa? Jos keräilet niin mitä sinulla on?

10. Millaisista asioista et pidä kirjoissa?

11. Käytkö kirjallisuus- tai fanitapahtumissa, kuten messuilla tai coneissa?

Ja kysymyksiin saavat vastata:

Taikakirjaimet

Unelmien aika

Kirjavarkaan tunnustuksia

Tuntematon lukija

Tarinoiden syvyydet

Puolitiehen jääneen naistenviikkohaasteen koonti

Naistenviikko on nyt takana päin ja kirjablogit ovat täyttyneet mielenkiintoisista hahmoanalyyseistä, kirja-arvosteluista sekä muista naisiin liittyvistä pohdinnoista. Valitettavasti töiden takia aikani ja voimani eivät riittäneet luvattuihin seitsemään teemoittaiseen kirjasuositukseen. Haluan kuitenkin kiittää kaikkia, jotka ovat kommentoineet (keskenjäänyttä) postaussarjaa, oli hienoa kuulla, että siitä oli hyötyä. Etenkin kätilöistä kertova Ujostelemattomat- tietokirja herätti kiinnostusta.

Aion osallistua naistenviikkohaasteeseen ensi vuonnakin, jos sellainen tulee. Tosin tavoitteeni lienevät silloin realistisemmat.

Linkit postaussarjan osiin:

Osa 1: Tietoa naisista

Osa 2: Mangamimmit

Osa 3: Prinsessat pelastaa

Osa 4: Kohtalottaria

Naistenviikkohaaste osa 4: Kohtalottaria

Kohtalo on usein keskeinen tekijä kirjallisuudessa. Ennustukset määräävät tavalliset teinit taistelemaan maailmanvalloittajia vastaan, ja hehän suostuvat siihen koska joku vanha ja viisas sanoo. Mutta kohtalo ei aina ole vanhan papyruksen kryptiset tekstit, vaan joskus päähenkilöt, useimmiten naiset, joutuvat tilanteisiin, joissa he eivät enää jaksa olla ajopuita, vaan asettavat itselleen päämäärän, jonka toteuttuminen muuttaisi maailman rakenteita. Eilisessä postauksessa oli juttua prinsessoista, jotka rikkovat prinsessanormeja, tässä postauksessa puhun kohtalottarista, naisista jotka ottavat ohjat käsiinsä päättäen itse oman kohtalonsa.

"I'm not going to stop the wheel, I'm going to break the wheel."

Tulen ja jään laulu -sarja

Kirjoittanut: George R.R. Martin

Julkaistu: 1996-?

Suomennettu: 2003-? (Kirjava)

Osia: 5/?

"Tulen ja jään laulu alkaa

Vuosia kestänyt kesä on päättymässä, kun kuningas Robert Baratheon saapuu pohjoiseen Talvivaaraan tapaamaan vanhaa ystäväänsä lordi Eddard Starkia ja tarjoaa tälle valtakunnan vaikutusvaltaisinta virkaa. Viran edellinen haltija koki ennenaikaisen kuoleman, ja lordi Eddard päättää ottaa tapauksesta selvää. Starkit ovat karua ja omissa oloissaan viihtyvää sukua, mutta nyt he ajautuvat mukaan valtakunnan poliittiseen vehkeilyyn.

Samaan aikaan meren takana maanpaossa olevat hullun lohikäärmekuningas Targaryenin perilliset suunnittelevat paluuta isänsä valtaistuimelle. Vanhat kaunat ajavat valtakuntaa kohti sekasortoa ja sisällissotaa, ja vain harvat katsovat omaa miekanvarttaan pidemmälle. Etelän lämmössä on helppo olla uskomatta kertomuksiin valtakuntaa pohjoisessa rajoittavan Muurin takana heräävistä unohdetuista voimista. Synkät enteet puhuvat kuitenkin omaa kieltään: Talvi on tulossa.

Valtaistuinpeli on avausosa yhdelle aikamme menestyksekkäimmistä fantasiasarjoista, kirja, joka nosti eeppisen fantasian arvostuksen ylös kuopastaan. Se on yhdistelmä suurta seikkailua ja inhimillistä tragediaa, kertomus kunniasta ja kärsimyksestä, rakkaudesta ja petoksista sekä tasapainottelusta elämän ja kuoleman välillä samalla kun aatelisperheiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa. ”Valtaistuinpelissä vaihtoehdot ovat voitto tai kuolema. Välimuotoja ei ole.”

George R. R. Martin (s. 1948) on amerikkalainen scifin, kauhun ja fantasian mestari. Hän on voittanut teoksi."(Valtaistuinpelin takakansiteksti)

Daeneryksen englanninkielinen lausahdus kuvaa kohtalottaria osuvasti. Valtaistuinpelin alussa näytti siltä, että miehet laittoivat pyörät pyörimään ja naiset jäivät taka-alalle. Sarjan edetessä naishahmot ovat kyllästyneet sodan tuomaan epävarmuuteen ja alkaneet toimia itsenäisesti, kun eivät voi tietää milloin seuraava suojelia kuolee tai pettää. Kostokin on ollut naisia liikkeelle laittava tekijä ja se on aiheuttanut sen, että sarjan edetessä osat alkavat vaihtua, naiset vievät miehet vikisevät.

Kirjoittanut: Emmi Itäranta

Kustantaja: Teos

Julkaistu: 2015

Sivuja: 335

"Toistuvien tulvien koettelemalla saarella nuori kutoja Eliana löytää Seittien Talon pihasta verisen, puhekyvyttömän naisen. Vain naisen ihoon kirjoitettu nimi vihjaa siitä, kuinka hän on päätynyt kutojien luokse.

Tulvien pahetessa myös tuntematon sairaus alkaa vaivata saaren kasveja, eläimiä ja ihmisiä. Äänettömän naisen tarinaa selvittäessään Eliana löytää itsensä keskeltä saaren  historian j anykyisyyden kudelmaa, jonka langat lomittuvat ja kietoutuvat toisiinsa kuin kutojien seinävaatteissa - tai niissä unissa, jotka ovat saarella kiellettyjä.

Kudottujen kujien kaupunki on Emmi Itärannan toinen romaani. Sen mestarillisesti kudottu juoni, syvä inhimillisyys ja tarkka, kaunis kieli näyttävät maailman joka on meillekin totta."

Itäränta on kuvannut kummassakin teoksessaan ruohonjuuritason kapinointia yhteiskuntaa vastaan. Kudottujen kujien kaupungissa Eliana ei ole ennustusten valittu vaikka pahoinpidellyn naisen käsivarressa lukeekin hänen nimensä. Eliana ajautuu olosuhteiden viemänä tilanteeseen, jossa hän voi pelastaa rakkaansa vain muuttamalla maailmaa. Eliana ei ole kapinnallisten viimeinen toivo, vaan hän ottaa vapaaehtoisesti vastaan vaarrallisen tehtävän ainoana pakotteenaan rakkaus.

Kirjoittanut: Margaret Atwood

Julkaistu: 2005

Suomennettu: 2005 (Tammi)

Sivuja: 166

"Hän oli aina niin vakuuttava. Monet ovat uskoneet, että hänen kuvauksensa tapahtumien kulusta pitää paikkansa -muutama murha, pari kaunista viettelijätärtä ja yksisilmäistä hirviötä sinne tai tänne. Minäkin uskoin häntä aika ajoin. Tiesin, että hän on vilpistelijä ja valehtelija, en vain uskonut, että hän vilpistelisi ja valehtelisi minulle. Enkö minä ollut sentään ollut uskollinen? Enkö ollut odottanut odottamisesta päästyäni, vaikka olin tuntenut suurta kiusausta -joskus lähes pakkoa- tehdä toisin? Ja kun kertomuksen virallinen versio pääsi levitykseen, mikä minusta tehtiin? Opettavainen legenda. Keppi, jolla lyödään muita naisia. Tottahan hekin voisivat olla yhtä harkitsevia, luotettavia ja kaiken kärsiviä kuin minä! Tällaisen asenteen omaksuivat runonlauluajat ja tarinoiden sepittäjät. Älkää matkiko minua, tekisi mieli huutaa teille -juuri niin, teille! Mutta kun yritän huutaa, ääneni on kuin pöllön huhuilua."

S.14

Penelope on syrjään jätetty hahmo, jonka roolia on vähätelty, mutta hän osoittaa kuitenkin, ettei ole mikään nukke. Samalla kun Odysseus seilailee pitkin maailmaa, Penelope siivoilee miehensä sotkuja ja keksii keinoja pitää kosijat loitolla. Penelopen teot eivät ole maailmaa mullistavia, vaan selviytymistä. Hänen tarinastaan tekee mielenkiintoisen se, että hän kertoo sen kuolemansa jälkeen, mikä antaa uudenlaista näkökulmaa tapahtumien vaikutuksesta myöhempiin tapahtumiin. Penelopen kohtalo elämässä ei ole se, mikä saa minut ajattelemaan häntä yhtenä kohtalottarena, vaan se mitä hän oivaltaa kuolemanjälkeisessä elämässään ja miten hän ajatuksensa kertoo. Maailman muuuttaminen ei ole aina aineellisen vallan kaappaamista toiselta, vaan omien ajatusten kaappaamista toisen hallusta.

Naistenviikkohaaste osa 3: Prinsessat pelastaa

Kaikki ovat varmaankin kuulleet ritareista, jotka pelastavat prinsessoja. Niitä tarinoita on kerrottu vuosisatoja, mutta viime vuosikymmeninä prinsessat ovat ottaneet itseään niskasta kiinni ja heittäneet tieransa nurkkaan pelastaakseen itse itsensä. Nämä prinsessat eivät huuda prinssien perään tai kikattele kosijoilleen,vaan he ovat joutuneet kohtaamaan siniverisyyden ikävät puolet, olivat ne sitten selkään puukottavat kruunun tavoittelijat tai puuduttavat tanssitunnit, mutta onnistuneet lopulta ratkaisemaan ongelmansa itse.

Kuva Risingshadowsta

Lohikäärmeen prinsessa

Kirjoittanut: Patricia C. Wrede

Julkaistu: 1990

Suomennettu: 2001 (WSOY)

Sivuja:?

"Cimorene on nuori sankaritar, prinsessa syntyjään mutta seikkailija tavoiltaan. Vanhemmat ovat suunnitelleet hänelle koruompelua prinssin kyljessä. Cimorene kuitenkin valitsee miekan ja magian. Hän pakenee ahdistavista kuvioista ja ryhtyy mahtavan ja kiehtovan Kazul-lohikäärmeen prinsessaksi. Hän taistelee velhoja vastaan ja kohtaa noidan, puhuvan linnun, kivisen prinssin - ja monia erilaisia lohikäärmeitä.

Patricia C. Wreden fantasiamaailmassa lohikäärmeet ovat suuria persoonallisuuksia, joiden pahimpia vihollisia ovat niljakkaat velhot. Cimorenen seikkailujen myötä käynnistyy uusi fantasiasarja Lumotun Metsän Kronikat. Kirja sopii kaikille, jotka pitävät fantasian ja huumorin yhdistelmästä."

Cimorene kääntää satujen asetelman päälaelleen karatessaan kotoa ja ryhtymällä vapaaehtoisesti lohikäärmeen prinsessaksi. Kazul-lohikäärmeen luona Cimorene oppii kaikkea mikä ei kuulu prinsessolle, pelastavat prinssitä hän ohjaa muiden prinsessojen luo ja järkyttää näitä nasevilla kommenteilla. Cimorenen asenteesta suorastaan huokuu närkästys perinteisiä kaavoja kohtaan. Miksi lähteä prinssien mukaan vaimoksi kun lohikäärmeen luona saa kokkailla, harjoittaa taikuutta ja lukea? Tarinan huumori syntyy juurikin modernin prinsessan ja perinteisten arvojen kohtaamisista, jotka saavat muut hahmot hämmentyneiksi.

© Ethell Red

Kerjäläisprinsessa

Kirjoittaja: Magdalena Hai

Kustantaja: Karisto

Julkaistu: 2012

Sivuja: 178

"Umbrovian prinsessa Gigin perhe on paennut vallankumousta halki Euroopan kaukaiseen Keloburgin satamakaupunkiin. Vallankaappaajat eivät kuitenkaan luovuta: perheen asuntoon heitetään pommi, ja kuningatar ja Gigin kolme siskoa siepataan. Pelastusoperaatiosta sukeutuu Gigille ja hänen parhaalle ystävälleen katupoika Henrylle hurja ja vaarallinen seikkailu, täynnä ihmissusia, merirosvoja, salakuljettajia ja mielikuvituksellisia koneita.

Kerjäläisprinsessan maailma on omintakeinen ja kiehtovan aistivoimaisesti kuvattu. Teos on steampunkia, vaihtoehtoista historiaa, joka herkuttelee 1800-luvun keksinnöillä ja ajankuvalla. Magdalena Hain huima seikkailuromaani tuo tämän maailmalla suositun kirjallisuudenlajin suomalaiseen nuortenkirjallisuuteen. Teos aloittaa Gigin ja Henryn vaiheista kertovan trilogian."

Gigi joutuu piilottelemaan perheensä kanssa vallankaappaajilta ja elämään niukkaa elämää. Vaikka Gigi on asunut palatsissa eläen prinsessan elämää, hän ei tunne itseään kovin kuninkaalliseksi sisariensa saati äitinsä rinnalla. Kun vallankaappaajat lopulta löytävät Gigin perheen, tämä joutuu pakenemaan ystävänsä katupoika Henryn kanssa. Gigi ei kuitenkaan suostu jättämään sisariaan vihollisten kynsiin vaan aikoo pelastaa heidät nokkeluutensa ja rohkeutensa avulla, vaikkeivat hänen sisarensa prinsessuudestaan huolimatta kovin avuttomia ole.

© Ethell Red

Kirjoittaja: Siiri Enoranta

Kustantaja:WSOY

Julkaistu: 2015

Sivuja: 473

"Ja heitä kaikkia ajoi rakkaus.

Sarastuksen palatsi kuhisee valtapelejä ja pieni paholaislapsi keittelee myrkkyjään. Prinsessa Sadeialla on pakkomielle, joka uhkaa koko valtakuntaa.

Sarastuksen Lasinkirkas Sadeia on vasta kuudentoista, mutta hän on hallinnut vuosia yksinvaltiaana maataan. Hänen on pidettävä kaikki langat käsissään ja kaikkien on taivuttava hänen tahtoonsa.

Valtameren takana elää Surukauriin kansa, jolle surukauris kertoo, kuinka paljon surua kukin joutuu elämänsä aikana kantamaan. Pieni Uli-poika saa suuremman lahjan kuin kukaan aikaisemmin ja kirjoittaa viestin, joka kantautuu liiankin kauas.

Enorannan romaani on kertojaäänien kudelma, jossa kaikki haluavat jotakin ja rakastavat jotakuta. Se on kuin prisma, jossa unelmat, valtasuhteet ja riippuvuudet taittuvat ja hajoavat."

Sadeia ei ole samanlainen prinsessa kuin edellä mainitut, hän on hemmoteltu, itsekäs, nauttii asemastaan, muttei ole silti tyhmä. Sadeia osaa hallita maataan ja hoitaa ulkosuhteita, mutta toteuttaa samalla häikäilemättömästi omia halujaan muun muassa huonontamalla miesten asemaa. Sadeian tarina ei ole mitään epäitsekästä uhrautumista, vaan kasvamista ymmärtämään sen mikä lopulta on tärkeintä. Sadeialla on kyllä prinssi (ja prinsessakin) tukemassa kasvua, mutta se ei lainkaan vähennä hänen itsenäisyyttään tai valtaansa.

Naistenviikkohaaste osa 2: Mangamimmit

Manga eli japanilainen sarjakuva on muotoutunut jo omaksi alakulttuurikseen. Mangaa leimaa tietynlainen seksismi pikkareiden vilauttelun ja ylityttömäisten sankarittarien mudossa, mutta manga ei ole vain sitä. Osa mangakoista (mangan piirtäjistä/käsikirjoittajista) rikkoo stereotypisiä kaavoja heittäen lolit, tsunderet ja yanderet nurkkaan muodostaen aivan omanlaisensa hahmokaartin ja juonikaaren. Nämä kolme mangakaa ovat kaikki naisia, jotka ovat nousseet maailmanmaineeseen niin omaperäisen piirrustustyylin ja vahvojen naisten ansiosta.

Sugar Sugar Rune

Kirjoittanut/ kuvittanut: Moyoco Anno

Julkaistu: 2003- 2007(Kodansha)

Suomennettu: 2008- (Sangatsu Manga)

Osia: 8/8

Ikäraja: Yli 10-vuotialle

"Tässä hertainen kaksikko, joka vie sydämmet - kirjaimellisesti!  Ystävättäret Chocola ja Vanilla ovat tulleet meidän maailmaamme Taikamaasta, jonka seuraavaksi kuningattareksi kumpikin on ehdolla. Voittaja on se, joka määräaikaan mennessä kerää enemmän sydämiä. Kun joku ihastuu pikkunoitiin nämä sieppaavat itselleen tunteen, joka kiteytyy sydämmen muotoiseksi jalokiveksi. Mitä vahvempi tunne, sitä arvokkampi saalis... Mutta joku tahoo häiritä kilpailua, ja Chocolan ja Vanillan ystävyyskin joutuu mittelössä koetukselle. Sangatsu Mangan uusi tyttöjen sarja Sugar Sugar Rune tarjoaa reilusti romantiikkaa ja huumoria, ripauksen jännitystä ja makeaa mahan ja silmien täydeltä." (1. osan takakansiteksti)

Moyoco Annon tyttöenergia on huippulaatua. Päähenkilö Chocola on tyypillinen Annon hahmo, tuittupäinen ja rohkea, joka ei pelkää olla oma itsensä. Nuoremmille lukijoille Chocola on rohkea roolimalli, ja vanhemmat lukijat taas löytävät sarjasta kritiikkiä japanilaista (ja mangamaista) naiskuvaa kohtaan. Huolimatta siitä, että tytöt yrittävät saada poikein sydämmet sykkimään, tämä ei ole mitään parisuhdehöttöä. Ihmisillä on rajattomasti sydämmiä tuhlattavatksi, joten ihastuksia tulee ja menee, mutta tytöt eivät itse saa langeta rakkauden ansaan, sillä heillä on vain yksi sydän. Varjellessaan ainoaa sydäntään Chocola pohtii ihastumista ja rakastumista kriittisestä näkökulmasta, mutta samalla uteliaana, hieman kadehtien. Romantiikkaa, räväkkyyttä ja ihania yksityiskohtia ei säästellä kun tytöt tekevät taikojaan voittaakseen kuningatarkisan!

Nana

Kirjoittanut/kuvittanut: Ai Yazawa

Julkaistu: 1999-? (Shueisha)

Suomennettu: 2008-?(Egmont)

Osia: 21/?

Ikäraja: Yli 14-vuotiaille

"Kaksi erilaista Nanaa. Yhteinen kohtalo. Punk-prinsessa ja rakkaudennälkäinen pikkukaupungin tyttö Tokion sykkeessä." (1. osan takakansiteksti)

Nuorille aikuisille suunnattu Nana tarjoaa ihmissuhdesotkuja ja ikuista ystävyyttä kahden Nanan seurassa. Nanat eivät tunne toisiaan entuudestaan, mutta päätyvät yhteiseen asuntoon Tokiossa. Nana O tuo Nana K:n (jota kutsutaan myös Hachiksi) elämään punkbändin soittajineen, jotka laittaa Nana K:n elämän päälaelleen, sillä hän on elänyt normaalia japanilaisneitosen elämää ilman hairahduksia undergroundimpaan popullaarikulttuuriin. Nana O taas saa Nana K:sta tärkeän tukipilarin ja uskollisen ystävän. Elämä Tokiossa ei ole helppoa, eikä asiaa helpota Nana O:n bändin Black Stonesin nouseminen julkisuuteen, jolloin se joutuu kilpailemaan Nanan entisen poikaystävän bändin kanssa. Bisnes, julkisuus sekä menneisyyden arvet ja haamut sotkevat kummankin tytön elämän lopullisesti. Nana O kamppailee kahden intohimonsa musiikin ja poikaystävänsä Renin välillä, kun taas Nana K joutuu tilanteeseen, jossa hän joutuu valitsemaan järjen ja tunteen välillä. Luvassa on sisaruutta, menneisyyden haamuja ja kurkistus Japanin raadolliseen viihdeteollisuuteen, unohtamatta Yazawan omaperäistä piirrustustyyliä.

Aron morsiamet (Otoyomegatari)

Kirjoittanut/kuvittanut: Kaoru Mori

Julkaistu: 2009-? (Kadokawa)

Suomennettu: 2014-? (Punainenjättiläinen)

Osia: 8/?

Ikäraja: Yli 10-vuotiaille

" Emman tekijän upea uutuus, joka sijoittuu 1800-luvun Keski-Aasiaan! Tarina seuraa aluksi tuoreen morsiamen, Amiran, sekä hänen uuden perheensä elämää. Myöhemmin muun muassa kuljetaan tutkimusmatkailijan seurassa ja tutustutaan uusiin seutuihin - ja uusiin morsiamiin. Upea piirrosjälki, taidokas tunnelmanluonti, uskottavasti rakennettu eksoottinen miljöö sekä useat kiinnostavat henkilöhahmot tekevät Aron morsiamista vuoden mangatapauksen!" (1. osan takakansiteksti)

Suosittelen tätä sarjaa jokaiselle, vaikkei mangasta pitäisikään. Aron moriamen aihe on harvinainen jopa kirjallisuudessa, ja vielä harvinaisempi mangassa. Ensimmäinen morsian on Amira, joka nai itseään kahdeksan vuotta nuoremman Karlukin ja muuttaa asumaan uuden perheensä luokse. Amira ja Karluk ovat sarjan seuratuin pariskunta, mutta englantilaisen tutkimusmatkailija Smithin mukana tavataan myös monia muita naisia. Aron morisiamet eivät mene naimisiin rakkaudesta, vaan vanhempien sopimuksesta ja heidän käytöstään rajoittavat yhteisöjen uskomukset ja tavat, joita sarjassa esitellään. Avioliiton ja naisten elämän lisäksi sarjassa esitellään tarkoin erilaisia käsityömenetelmiä ja symboliikkaa, Morin kuvituskin kuoseineen on silkkaa karkkia silmille.

Naistenviikkohaasteen postaussarja osa 1: Tietoa naisista

Tänään alkaa naistenviikko ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi haastoi kirjabloggaajat bloggaamaan tämän viikon aikana jotakin naisiin ja kirjallisuuteen liittyvää. Minulla on suunnitelmissa tehdä tällä viikolla postaussarja, jossa suosittelen teemoittain joka päivä kolme kirjaa, jotka liittyvät naisiin tai joissa on vahvoja naishahmoja.

Postaussarja alkaa naisia käsittelevillä tietokirjoilla.

© Ethell Red

Eevan tyttäret, naisen, lapsen ja perheen historia

Kirjoittanut: Kaari Utrio

Kustantaja: Tammi

Julkaistu: 1984

Sivuja: 465

"Näistä asioista kouluhistoriat ovat vaienneet. Eurooppalaisen naisen, lapsen ja perheen historia on kokonaisselvitys. Se kiinnostaa miehiä ja naisia.

• Milloin naiset lakkasivat olemasta pappeja?

• Miksi avioero kiellettiin?

• Oliko ritariromantiikka viatonta?

• Rakastivatko vanhemmat lapsiaan?

• Miksi kaikki naiset valehtevat?

• Onko neitsyys todella tärkeä?

• Miten pääsee noidaksi?

• Kuka on langennut nainen?

• Olivatko perheet ennen suuria?

Eevan tyttäret antaa vastauksen näihin ja moniin muihin kysymyksiin. Eevan tyttäret on täynnä uutta ja ällistyttävää tietoa. Eevan tyttäret kumoaa käsityksemme siitä minkälaista on ollut. Eevan tyttäret naurattaa, itkettää ja hämmästyttää. Naisilla on historia. Nyt se on kirjoitettu."

Kaari Utrion kirja on vanha, mutta en tiedä parempaa suomenkielistä teosta, jossa käsiteltäisiin sivuun jätettyä historiaa yhtä laajasti ja monipuolisesti. Kirja kertoo naisten ja lasten historiasta jo kauan ennen ajanlaskun alkua, kun naiset toimivat papittarina ja luomiskertomusten keskeinen henkilö oli nainen, aina siihen kuinka ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen naiset saivat äänioikeuden. Utrion piikikäs sävy tekee kirjasta mielenkiintoista luettavaa. Kirjassa kurkistetaan niin orjien kuin aatelistenkin arkeen, ja kuullaan mitä omituisimmista ja julmimmista käsityksistä, jotka ovat alistaneet naisen miesten holhouksen alaisikse, syntipukiksi ja toisen luokan kansalaisen asemaan lähes säädystä rippumatta.

© Ethell Red

Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa

Kirjoittanut: Kirsi Vainio-Korhonen

Kustantaja: WSOY

Julkaistu: 2012

Sivuja: 255

"Ujostelemattomat vie naisten elämänpiirin kursailemattomimpaan historiaan, kätilöiden maailmaan. 1700-luvun varhaismodernien uraäitien seurassa pääsemme kiristämään kureliivejä, testaamaan puhdistavia yrttejä, toteamaan arsenikin vaikutukset aborttilääkkeenä ja löytämään yllättäen isätkin synnytyshuoneesta.

Lapsikuolleisuus oli valtakunnan kiperimpiä kysymyksiä, ja anatomiaan perehtyneillä lapsenpäästäjillä oli merkittävä rooli muutoksessa kohti parempaa. Kätilöt olivatkin naisista ainoita, joiden hilkkojen sallittiin vilahdella öisen kaupungin pimeillä kaduilla. Niiden varsilta löydämme vuosisatojen takaiset uskomukset elämän ihmeestä sekä ”hyväpäiset vaimot”, joiden käsissä lepäsi vastasyntyneiden elämä ja toisinaan myös tuomioistuinten antama tutkintavastuu lapsenmurhista ja aviorikoksista.

Turun yliopiston Suomen historian professori, FT Kirsi Vainio-Korhonen on naishistorian sujuvasanainen popularisoija, joka on keskittynyt erityisesti Suomen Ruotsin vallan aikaan. Hän on julkaissut esseekokoelman Suomen herttuattaren arvoitus sekä teoksen Sophie Creutzin aika."

Kätilön ammatti on lähes poikkeuksetta mielletty naistentyöksi, kätilöitä on kunnioitettu lapsenpäästäjinä ja halveksittu noitina. Ujostelemattomat avaa kätilön ammattia 1700-luvulta lähtien jolloin kätilöt olivat aikansa uranaisia. Kätilöt eivät olleet mitään koukkunokkaisten parantajien oppityttäriä vaan hyvään oppiin lähetettyjä porvarisneitoja. Kirjassa sivutaan kätilön työn lisäksi käsityksiä ja asenteita naisten seksielämään, raskausaikaan ja avioliittoon.

© Ethell Red

Naisen iholla, 32 tarinaa tatuoinneista

Kirjoittanut: Belitz-Henriksson, Oja & Ranta

Kustantaja: Tammi

Julkaistu: 2013

Sivuja: 160

" 'Tatuoinneilla häivytän lapsuudenkotiini kuuluneita asenteita ja pelkoja.'

'Olen miettinyt että tatuoisin itseeni myös keskenmenneen raskauteni lasketun ajan.'

'Osa tatuoinneista kertoo elämänvaiheista, joita en tunnista lainkaan omakseni. Se ei haittaa.'

'Omat kuvani ovat arkipiväinen osa minua, eivät päivittäisen intoulun aihe.'

Tässä kirjassa kolmisenkymmentä eri ammateissa toimivaa 17-67 -vuotiasta naista paljastaa itsensä kameralle ja kertoo tarinoita tatuointiensa takaa. Kirja on myös kuvaus tämän ajan tatuoinneista Suomessa. Sen ennakkoluuloja murtava sanoma on selkeä: tatuoinnit ovat salonkikelpoisia."

Vaikkei tatuoinneista olisi kiinnostunut suosittelen kirjaa silti, sillä tässä on kysymys aidoista kokemuksista ja elämäntarinoista, joihin tatuoimatonkin voi samaistua.Yleensä tatuoinneista kertovat kirjat keskittyvät tatuointien symboliikkaan tai historiaan, jolloin runsaasti tatuoidut ihmiset tienasivat elantonsa sirkuksessa, mutta tämä kirja pureutuu kokemukseen tatuoituna naisena olemisesta. Nykyään monilla on tatuointeja, mutta naiset joutuvat selittelemään tatuointejaan enemmän kuin miehet, ja tatuoituihin naisiin liittyy paljon enemmän ennakkoluuloja kuin tatuoituihin miehiin. Naiset kertovat miksi he ovat ottaneet tatuoinnit ja millaisia reaktioita he ovat saaneet kuvistaan. "Huonon naisen leima" on vaihtunut itsensä koristelemisiin ja merkityksellisyyteen, ja ennen kaikkea tatuoinnit symboloivat myös määräysvaltaa omasta kehosta.