sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Kyoko Mori: Shizukon tytär



"Iloinen ja puhelias Yuki-tyttö muuttuu hiljaiseksi ja yksinäiseksi äidin kuileman jälkeen. Entinen elämänilo katoaa myös kodista uuden, katkeran äitipuolen myötä. Mutta Yki varastoi milensä kätköihin yhteisen ajan äidin kanssa. Vaikka äitiä ei enää ole, Yuki tuntee lähellään hänen kannustuksensa ja rakkautensa. Sen avulla hän ponnistelee vaikeiden aikojen yli, kohti parempaa huomista.

Palkittu, eksoottinen Shizukon tytär kuvaa koskettavasti japanilaista elämäntapaa sekä kasvamisen kipua ja nuoren tytön luottamusta elämään vaikeinakin hetkinä.

'Minä haluan tehdä ahkerasti töitä ja olla onnellinen, koska äiti halusi niin. Minä lupasin hänelle, että jatkaisin elämääni.'"

★★★☆☆
Kirjoittanut: Kyoko Mori
Kustantaja: Otava
Julkaistu:1999
Sivuja: 244

Kyoko Morin kirjoittama Shizukon tytär on ensimmäinen japanilainen -tai ylipäätään ensimmäinen ei-länsimaalainen kirja- jonka olen lukenut. Jos tarina tai kirjalija on eri kulttuurista kuin lukija, saattaa törmätä outoihin tapoihin, sanoihin tai ajatteluun jota ei ymmärrä. Japanilaisuus ei kuitenkaan häirinnyt lukemistani, sillä manga-harrastuksen kautta tiedän siitä jonkin verran. Nyt kuitenkin pääsin sukeltamaan kunnolla japanilaiseen ajatteluun ja arkeen.

Kirjan alussa Shizuko, Yukin äiti, kuolee. Äidinmenetys on nuorelle tytölle rankka, mutta hänen tilannettaan pahentaa se että kyseessä oli itsemurha. Asia jää kummittelemaan niin Yukin kuin läheistenkin mieliin ja muuttaa heidän mainettaan, perhekäsitystään kuin suhteitaan niin ulkopuolisiin kuin perheenjäseniinkin. Tilanne olisi voinut olla toinen, jos Shizuko olisi kuollut sairauteen tai onnettomuudessa, silloin se olisi ollut vain surullista, mutta itsemurha on leimaava ja kirjassa mietitään niin syitä, syyllisiä kuin omaakin osuutta tapaukseen.

Yukin tilanteesta ei tee lainkaan helpompaa lähes vieras isä ja katkera, suorastaan vainoharhainen, äitipuoli, jotka eivät hyväksy lähes töykeän rehellistä Yukia ja yrittävät saada tämän unohtamaan äitinsä. Yukin uudelleenkasvatus ja välien katkaisu Shizukon sukulaisiin ei kuitenkaan tuota haluttua tulosta ja tilanne kotona vain kiristyy lähes vaaralliseksi.

Yuki on ihana hahmo, jonka sopimattomuus japanilaisiin ihanteisiin tuntuu suomalaisesta hassulta. Hän on rehellinen, itsenäinen ja taiteellinen, mutta äärimmäisen perinteinen äitipuoli lukee nämä röyhkeydeksi, itsekkyydeksi ja turhuudeksi. Hänen on vaikea sopeutua joukkoon, mutta silti häntä ihaillaan. Lapsena Yuki oli iloinen ja reipas, mutta äitinsä kuoleman jälkeen hänestä tulee hiljainen ja hieman töykeä. Yukin kasvamisen huomaa selkeästi, ensin hän on surullinen ja yrittää sopeutua muutoksiin, sitten hän on vihainen ja syyllistävä, ja lopulta hän pääsee yli sekä äidin kuolemasta että tukahduttavista kotioloista.

Tarinaa ei kuitenkaan seurata vain Yukin näkökulmasta vaan myös Shizukon vanhemmat, äitipuoli ja isä pääsevät ääneen. Shizukon kuolema vaikuttaa heihinkin todella paljon ja he miettivät paljon hänen kuolemaansa, kukin omalta kannaltaan.

Yuki itse ei välitä siitä mitä muut ajattelevat hänestä tai siitä millaisen maineen hänen äitinsä itsemurha on hänelle aiheuttanut, mutta muut hahmot ajattelevat hänen ja sitä kauttaa omaa mainettaan erityisen paljon. Jos Yukia kehotetaan tekemään jotain tai jämään tekemättä yleisin syy siihen on että "naapurit puhuvat". Teot eivät vaikuta vain yksilön vaan myös suvun maineeseen ja yleensä ulkopuoliset huolehtivat enemmän siitä miten yksilön valinnat vaikuttavat muiden maineeseen kuin yksilöön itseensä. Arviot naapurien luuloista kuulostavat yksilökeskeisessä kulttuurissa kasvaneelle jopa harhaisilta, esimerkiksi kirjassa sukulaiset ja äitipuoli yrittävät saada Yukin menevään lähimpään yliopistoon (vaikka siellä ei ole alaa jota hän haluaisi opiskella), sillä arvelevat kaukaisemman opiskelupaikan herättävän luuloja että Yuki ei kunnioita vanhempiaan.

Kirjan kieli ja kuvailu on helppoa ja kaunista, kirjassa kiinnitetään paljon huomiota pieniin asioihin ja väreihin, jotka tuovat mieleen muistoja ja symboliikkaa. Juurikin symbolisuus saattoi kirjassa jäädä minulta hieman pimentoon, esim. kirjassa puhutaan paljon kukista, niiden kuvailusta ja ne yhdistyvät lähes aina johonkin muistoon. En tiedä onko kukilla jokin symbolinen tarkoitus, joka on kulttuuriin sidottu, vai olivatko ne vain kauniita yksityiskohtia ja osa kerrontaa ja kuvailua. Niin tai näin, kaunis ja tarkka estetiikka luo omanlaisensa pehmeän ja maalaavan tunnelman tarinaan.

Suosittelen kirjaa lämpimästi niin mangafaneille kuin muillekin,  se on antaa uutta ja syvempää näkökulmaa japanilaiseen normaalielämään, mutta on miellyttävä lukea myös vähemmän japanitietoiselle, sillä kirjan takana on sanaselityksiä. Kirja oli kaunista ja helppoa luettavaa, jossa pääsi myös sukeltamaan japanilaisen kulttuurin ytimeen ja ajatteluun. Länsimaalainen yksilökeskeisyys sai uutta näkökulmaa maailman menosta kirjan yhteisökeskeisyyden takia.

 (Lukudiplomi t16: Blogikirjoitus)

1 kommentti:

  1. Nostat romaanista kiinnostavia ja olennaisia piirteitä esiin. Muistin vasta tekstisi luettuasi, että olen lukenut romaanin myös. Suurin muistijälki jäi juuri tuosta kirjoittamastasi esteettisestä kuvauksesta, esim. astioiden väreistä, ja romaanin surumielisyydestä.

    Antamasi tähtien määrä kuvannee sitä, että tarina ei ollut mitenkään erityisen mieleenpainuva. Toisaalta kyse voi olla samasta kulttuurien välisestä erosta, jonka kohtasin luettuani lukioikäisenä japanilaisen Nobel-palkitun klassikon Kawabatan Lumen maa -romaanin. Siinä suomentajan kirjoittamassa jälkipuheessa kehotettiin lukemaan kirja toiseen kertaan, jotta kaikki sen nyanssit ja hienovaraisuus erottuisivat: "Jos 'Lumen maa' on jättänyt jonkun lukijan hiukan ymmälle, hänen on parasta lukea se uudelleen - ja vähemmän 'eurooppalaisittain'. Hän havaitsee silloin, että näennäisesti mielivaltaiset ajatusyhdistelmät jäsentyvät kokonaisuudeksi ja että kuvat, jotka ensi lukemalta tuntuivat irrallisilta, liittyvät kiinteästä romaanin henkilöiden maailmaan."Kaunis teos sekin - suosittelen!

    Lukudiplomin suorittajissa massaliikehdintää ; ) aiheuttanut Murakami on sitten jo toista maata ja maalaa tunteita ja tapahtumia isommalla pensselillä. Murakami on hyvin länsimainen esim. kulttuurisissa viittauksissaan.

    VastaaPoista