Naistenviikkohaaste osa 2: Mangamimmit

Manga eli japanilainen sarjakuva on muotoutunut jo omaksi alakulttuurikseen. Mangaa leimaa tietynlainen seksismi pikkareiden vilauttelun ja ylityttömäisten sankarittarien mudossa, mutta manga ei ole vain sitä. Osa mangakoista (mangan piirtäjistä/käsikirjoittajista) rikkoo stereotypisiä kaavoja heittäen lolit, tsunderet ja yanderet nurkkaan muodostaen aivan omanlaisensa hahmokaartin ja juonikaaren. Nämä kolme mangakaa ovat kaikki naisia, jotka ovat nousseet maailmanmaineeseen niin omaperäisen piirrustustyylin ja vahvojen naisten ansiosta.

Sugar Sugar Rune

Kirjoittanut/ kuvittanut: Moyoco Anno

Julkaistu: 2003- 2007(Kodansha)

Suomennettu: 2008- (Sangatsu Manga)

Osia: 8/8

Ikäraja: Yli 10-vuotialle

"Tässä hertainen kaksikko, joka vie sydämmet - kirjaimellisesti!  Ystävättäret Chocola ja Vanilla ovat tulleet meidän maailmaamme Taikamaasta, jonka seuraavaksi kuningattareksi kumpikin on ehdolla. Voittaja on se, joka määräaikaan mennessä kerää enemmän sydämiä. Kun joku ihastuu pikkunoitiin nämä sieppaavat itselleen tunteen, joka kiteytyy sydämmen muotoiseksi jalokiveksi. Mitä vahvempi tunne, sitä arvokkampi saalis... Mutta joku tahoo häiritä kilpailua, ja Chocolan ja Vanillan ystävyyskin joutuu mittelössä koetukselle. Sangatsu Mangan uusi tyttöjen sarja Sugar Sugar Rune tarjoaa reilusti romantiikkaa ja huumoria, ripauksen jännitystä ja makeaa mahan ja silmien täydeltä." (1. osan takakansiteksti)

Moyoco Annon tyttöenergia on huippulaatua. Päähenkilö Chocola on tyypillinen Annon hahmo, tuittupäinen ja rohkea, joka ei pelkää olla oma itsensä. Nuoremmille lukijoille Chocola on rohkea roolimalli, ja vanhemmat lukijat taas löytävät sarjasta kritiikkiä japanilaista (ja mangamaista) naiskuvaa kohtaan. Huolimatta siitä, että tytöt yrittävät saada poikein sydämmet sykkimään, tämä ei ole mitään parisuhdehöttöä. Ihmisillä on rajattomasti sydämmiä tuhlattavatksi, joten ihastuksia tulee ja menee, mutta tytöt eivät itse saa langeta rakkauden ansaan, sillä heillä on vain yksi sydän. Varjellessaan ainoaa sydäntään Chocola pohtii ihastumista ja rakastumista kriittisestä näkökulmasta, mutta samalla uteliaana, hieman kadehtien. Romantiikkaa, räväkkyyttä ja ihania yksityiskohtia ei säästellä kun tytöt tekevät taikojaan voittaakseen kuningatarkisan!

Nana

Kirjoittanut/kuvittanut: Ai Yazawa

Julkaistu: 1999-? (Shueisha)

Suomennettu: 2008-?(Egmont)

Osia: 21/?

Ikäraja: Yli 14-vuotiaille

"Kaksi erilaista Nanaa. Yhteinen kohtalo. Punk-prinsessa ja rakkaudennälkäinen pikkukaupungin tyttö Tokion sykkeessä." (1. osan takakansiteksti)

Nuorille aikuisille suunnattu Nana tarjoaa ihmissuhdesotkuja ja ikuista ystävyyttä kahden Nanan seurassa. Nanat eivät tunne toisiaan entuudestaan, mutta päätyvät yhteiseen asuntoon Tokiossa. Nana O tuo Nana K:n (jota kutsutaan myös Hachiksi) elämään punkbändin soittajineen, jotka laittaa Nana K:n elämän päälaelleen, sillä hän on elänyt normaalia japanilaisneitosen elämää ilman hairahduksia undergroundimpaan popullaarikulttuuriin. Nana O taas saa Nana K:sta tärkeän tukipilarin ja uskollisen ystävän. Elämä Tokiossa ei ole helppoa, eikä asiaa helpota Nana O:n bändin Black Stonesin nouseminen julkisuuteen, jolloin se joutuu kilpailemaan Nanan entisen poikaystävän bändin kanssa. Bisnes, julkisuus sekä menneisyyden arvet ja haamut sotkevat kummankin tytön elämän lopullisesti. Nana O kamppailee kahden intohimonsa musiikin ja poikaystävänsä Renin välillä, kun taas Nana K joutuu tilanteeseen, jossa hän joutuu valitsemaan järjen ja tunteen välillä. Luvassa on sisaruutta, menneisyyden haamuja ja kurkistus Japanin raadolliseen viihdeteollisuuteen, unohtamatta Yazawan omaperäistä piirrustustyyliä.

Aron morsiamet (Otoyomegatari)

Kirjoittanut/kuvittanut: Kaoru Mori

Julkaistu: 2009-? (Kadokawa)

Suomennettu: 2014-? (Punainenjättiläinen)

Osia: 8/?

Ikäraja: Yli 10-vuotiaille

" Emman tekijän upea uutuus, joka sijoittuu 1800-luvun Keski-Aasiaan! Tarina seuraa aluksi tuoreen morsiamen, Amiran, sekä hänen uuden perheensä elämää. Myöhemmin muun muassa kuljetaan tutkimusmatkailijan seurassa ja tutustutaan uusiin seutuihin - ja uusiin morsiamiin. Upea piirrosjälki, taidokas tunnelmanluonti, uskottavasti rakennettu eksoottinen miljöö sekä useat kiinnostavat henkilöhahmot tekevät Aron morsiamista vuoden mangatapauksen!" (1. osan takakansiteksti)

Suosittelen tätä sarjaa jokaiselle, vaikkei mangasta pitäisikään. Aron moriamen aihe on harvinainen jopa kirjallisuudessa, ja vielä harvinaisempi mangassa. Ensimmäinen morsian on Amira, joka nai itseään kahdeksan vuotta nuoremman Karlukin ja muuttaa asumaan uuden perheensä luokse. Amira ja Karluk ovat sarjan seuratuin pariskunta, mutta englantilaisen tutkimusmatkailija Smithin mukana tavataan myös monia muita naisia. Aron morisiamet eivät mene naimisiin rakkaudesta, vaan vanhempien sopimuksesta ja heidän käytöstään rajoittavat yhteisöjen uskomukset ja tavat, joita sarjassa esitellään. Avioliiton ja naisten elämän lisäksi sarjassa esitellään tarkoin erilaisia käsityömenetelmiä ja symboliikkaa, Morin kuvituskin kuoseineen on silkkaa karkkia silmille.

Kyoko Mori: Shizukon tytär

"Iloinen ja puhelias Yuki-tyttö muuttuu hiljaiseksi ja yksinäiseksi äidin kuileman jälkeen. Entinen elämänilo katoaa myös kodista uuden, katkeran äitipuolen myötä. Mutta Yki varastoi milensä kätköihin yhteisen ajan äidin kanssa. Vaikka äitiä ei enää ole, Yuki tuntee lähellään hänen kannustuksensa ja rakkautensa. Sen avulla hän ponnistelee vaikeiden aikojen yli, kohti parempaa huomista.

Palkittu, eksoottinen Shizukon tytär kuvaa koskettavasti japanilaista elämäntapaa sekä kasvamisen kipua ja nuoren tytön luottamusta elämään vaikeinakin hetkinä.

'Minä haluan tehdä ahkerasti töitä ja olla onnellinen, koska äiti halusi niin. Minä lupasin hänelle, että jatkaisin elämääni.'"

★★★☆☆

Kirjoittanut: Kyoko Mori

Kustantaja: Otava

Julkaistu:1999

Sivuja: 244

Kyoko Morin kirjoittama Shizukon tytär on ensimmäinen japanilainen -tai ylipäätään ensimmäinen ei-länsimaalainen kirja- jonka olen lukenut. Jos tarina tai kirjalija on eri kulttuurista kuin lukija, saattaa törmätä outoihin tapoihin, sanoihin tai ajatteluun jota ei ymmärrä. Japanilaisuus ei kuitenkaan häirinnyt lukemistani, sillä manga-harrastuksen kautta tiedän siitä jonkin verran. Nyt kuitenkin pääsin sukeltamaan kunnolla japanilaiseen ajatteluun ja arkeen.

Kirjan alussa Shizuko, Yukin äiti, kuolee. Äidinmenetys on nuorelle tytölle rankka, mutta hänen tilannettaan pahentaa se että kyseessä oli itsemurha. Asia jää kummittelemaan niin Yukin kuin läheistenkin mieliin ja muuttaa heidän mainettaan, perhekäsitystään kuin suhteitaan niin ulkopuolisiin kuin perheenjäseniinkin. Tilanne olisi voinut olla toinen, jos Shizuko olisi kuollut sairauteen tai onnettomuudessa, silloin se olisi ollut vain surullista, mutta itsemurha on leimaava ja kirjassa mietitään niin syitä, syyllisiä kuin omaakin osuutta tapaukseen.

Yukin tilanteesta ei tee lainkaan helpompaa lähes vieras isä ja katkera, suorastaan vainoharhainen, äitipuoli, jotka eivät hyväksy lähes töykeän rehellistä Yukia ja yrittävät saada tämän unohtamaan äitinsä. Yukin uudelleenkasvatus ja välien katkaisu Shizukon sukulaisiin ei kuitenkaan tuota haluttua tulosta ja tilanne kotona vain kiristyy lähes vaaralliseksi.

Yuki on ihana hahmo, jonka sopimattomuus japanilaisiin ihanteisiin tuntuu suomalaisesta hassulta. Hän on rehellinen, itsenäinen ja taiteellinen, mutta äärimmäisen perinteinen äitipuoli lukee nämä röyhkeydeksi, itsekkyydeksi ja turhuudeksi. Hänen on vaikea sopeutua joukkoon, mutta silti häntä ihaillaan. Lapsena Yuki oli iloinen ja reipas, mutta äitinsä kuoleman jälkeen hänestä tulee hiljainen ja hieman töykeä. Yukin kasvamisen huomaa selkeästi, ensin hän on surullinen ja yrittää sopeutua muutoksiin, sitten hän on vihainen ja syyllistävä, ja lopulta hän pääsee yli sekä äidin kuolemasta että tukahduttavista kotioloista.

Tarinaa ei kuitenkaan seurata vain Yukin näkökulmasta vaan myös Shizukon vanhemmat, äitipuoli ja isä pääsevät ääneen. Shizukon kuolema vaikuttaa heihinkin todella paljon ja he miettivät paljon hänen kuolemaansa, kukin omalta kannaltaan.

Yuki itse ei välitä siitä mitä muut ajattelevat hänestä tai siitä millaisen maineen hänen äitinsä itsemurha on hänelle aiheuttanut, mutta muut hahmot ajattelevat hänen ja sitä kauttaa omaa mainettaan erityisen paljon. Jos Yukia kehotetaan tekemään jotain tai jämään tekemättä yleisin syy siihen on että "naapurit puhuvat". Teot eivät vaikuta vain yksilön vaan myös suvun maineeseen ja yleensä ulkopuoliset huolehtivat enemmän siitä miten yksilön valinnat vaikuttavat muiden maineeseen kuin yksilöön itseensä. Arviot naapurien luuloista kuulostavat yksilökeskeisessä kulttuurissa kasvaneelle jopa harhaisilta, esimerkiksi kirjassa sukulaiset ja äitipuoli yrittävät saada Yukin menevään lähimpään yliopistoon (vaikka siellä ei ole alaa jota hän haluaisi opiskella), sillä arvelevat kaukaisemman opiskelupaikan herättävän luuloja että Yuki ei kunnioita vanhempiaan.

Kirjan kieli ja kuvailu on helppoa ja kaunista, kirjassa kiinnitetään paljon huomiota pieniin asioihin ja väreihin, jotka tuovat mieleen muistoja ja symboliikkaa. Juurikin symbolisuus saattoi kirjassa jäädä minulta hieman pimentoon, esim. kirjassa puhutaan paljon kukista, niiden kuvailusta ja ne yhdistyvät lähes aina johonkin muistoon. En tiedä onko kukilla jokin symbolinen tarkoitus, joka on kulttuuriin sidottu, vai olivatko ne vain kauniita yksityiskohtia ja osa kerrontaa ja kuvailua. Niin tai näin, kaunis ja tarkka estetiikka luo omanlaisensa pehmeän ja maalaavan tunnelman tarinaan.

Suosittelen kirjaa lämpimästi niin mangafaneille kuin muillekin,  se on antaa uutta ja syvempää näkökulmaa japanilaiseen normaalielämään, mutta on miellyttävä lukea myös vähemmän japanitietoiselle, sillä kirjan takana on sanaselityksiä. Kirja oli kaunista ja helppoa luettavaa, jossa pääsi myös sukeltamaan japanilaisen kulttuurin ytimeen ja ajatteluun. Länsimaalainen yksilökeskeisyys sai uutta näkökulmaa maailman menosta kirjan yhteisökeskeisyyden takia.

 (Lukudiplomi t16: Blogikirjoitus)