Italo Calvino: Ritari joka ei ollut olemassa

Kuva: Goodreads

Alkuperäisteos: Il cavaliere inesistente (1959)

Kirjoittanut: Italo Calvino

Kustantaja: Tammi

Julkaistu: 204

Sivuja: 126

★☆☆☆☆

"Frankkien armeija on järjestäytynyt Pariisin punaisten muurien juurelle Kaarle Suuren katselmusta varten. Kulkiessaan paladiiniritariensa ohi kuningas huomaa ritarin, jonka häikäisevän valkoinen haarniska loistaa aamun valossa. Uteliaana hän pyytää ritaria kohottamaan silmikkoaan ja näyttämään kasvonsa. Ritari kieltäytyy - yksinkertaisesta syystä. Häntä ei ole olemassa...

Tästä alkaa ritari Agilulf Guildivernesin tarina, persoonan joka on irrallisiksi jääneiden tietoisuuksien ja tahdonvoimien summa. Aseenkantajanaan ritarilla on Gurdulu, joka on tosin olemassa, mutta ei tiedä sitä itse. Kun synkkäkatseinen nuori Torrismond asettaa Agilulfin nimen ja ritarikunnian kyseenalaiseksi, täytyy loukatun ritarin lähteä maailmalle puolustamaan mainettaan."

Taas yksi koululukeminen kärsitty. Ritari joka ei ollut olemassa  on aikuisten satu, jossa nunna kertoo ritari Agilulfin tarina siitä kuinka vaikeaa on olla olematon ritari. Vaikka äidinkielenopettajani hehkutti tätä en pitänyt tästä lainkaan. Ymmärsin kyllä mitä aiheita tarina käsitteli, mutta se ei poista sitä kuinka paljon minua ärsyttivät sekä hahmot että tyyli.

Agilulf on vain leijuva haarniska, joka suoriutuu tehtävistään täydellisesti, mikä tietenkin ärsyttää muita sotilaita. Vaikka Agilulf haluaa olla olemassa halveksii hän silti olemassa olevien virheitä, mutta täydellisiä ihmisiä ei ole, niin ei ole Agilulfiakaan. Agilulfin olemattomuuden korostaminen sekä ärsytti että oli myös ristiriitasta, sillä kirjailija alkaa lopussa lipsua kuvailussaan mm. kuvailemalla Agilulfin hymyä, jota ei pitäisi olla, saatika näkyä muille hahmoille.

Agilulfin vastakohtana taas on hänen aseekantajansa Gurdulu, joka on kaikkea mahdollista aina kalasta soppaan asti. Minun teki mieli repiä silmät päästäni lukiessani hänen yrityksiään olla ties mitä. Gurdulu oli kerrassaan idiootti.

Olevaisen ja olemattomuuden lisäksi kirjassa käsitellään muitakin asioita ja sitä kautta hahmoja. On naispuolinen sotilas Bradamente, joka etsii täydellistä miestä ja löytääkin sellaisen ongelmana vaan ettei Agilulf ole olemassa. Bradamenteen rakastuu Agilulfia ihaileva Rembalt, joka haluaa kostaa isänsä kuoleman. Tämä sekalainen seurue päätyy kuninkaan riveistä omille teilleen kun Torrismond-niminen nuorukainen kertoo, ettei Agilulf ole ansainnut ritarin arvoaan, sillä Agilulfin pelastama ylhäisöneito ei ollutkaan neitsyt vaan kysyeisen nuorukaisen äti.

Vaikka kirja muuttuukin hieman mielenkiintoisemmaksi lopussa, niin mielenkiintoni lopahti pian, sillä Torrismondin sukusotku sai liika lisäsävyjä liian nopeasti ja ne ratkesivatkin liian nopeasti. Torrismond oli kuitenkin kirjan järkevin hahmo ja hänen kohtansa kirjan kiinnostavimpia (mikä ei ole paljon).

Vaikka tämä kirja oli nopea lukea, niin minusta se oli liian nopea. En tarkoita sitä, että olisin halunnut lukea tätä enemmän, vaan sitä että kirjailijan nopea kerrontatyyli teki tarinasta paitsi satumaisien, myös tyhmän ja naiivin. Kaikki kävi liian äkkiä, niin ongelmien ilmaantuminen kuin niiden ratkaiseminenkin.

En pitänyt kirjan tyylistä, enkä varsinkaan hahmoista. No, lukudiplomimerkintä ja kokemus tämäkin.

Kevätkuulumisia ja kesäsuunnitelmia

Kevät meni hujauksessa kirjoituskauhistuksen kanssa. Kokeisiin luku ei mennyt aina aivan suunnitellusti, mutta sain kaikki aiheet käytyä hyvässä ajassa ja kerrattuakin. Lopputuloksena oli kahden kuukauden sosiaalinen eristäytyminen, seinät tapetoituna värikkäillä papereilla joissa selitettiin Euroopan parlamentin tehtäviä ja asemaa, tai Carl Jungin psykoanalyysia. Silmät tuli luettua ja välillä melkein itkettyäkin kipeiksi, ja hampaita sai kiristellä niin kotiväki kuin minäkin stressaamisestani.

Kaikki tuo kuitenkin kannatti, sillä kirjoitustulokset tulivat eilen ja ne olivat oletetun kaltaiset. Yksi numero oli kuitenkin oletettua alhaisempi poikkeuksellisen korkean pisterajan takia, mikä tietysti harmitti, sillä loppupeleissä tulos ei ollut enää kiinni minun vaan muiden osaamisesta. Huolimatta tuosta tyhmästä pisterajasta tulokseni olivat hyvät, enkä todennäköisesti uusi sitä syksyllä, sillä aikani ja voimani eivät riitä neljän aineen opiskeluun, joista kaksi olisi kieliä.

Luonnollisesti kirjoitukset ja muu koulu ovat vieneet aikaa lukemiseltani ja harrasteiltani. Mangalukupino on vain kasvanut, enkä ole ehtinyt katsella paljoa sarjoja tai pelaamaan pelejä. Pelkkää koulua kevät ei silti ole ollut, kirjoja on tähän mennessä tullut luettua 15, joista yhdestä on tulossa arvostelu. Lisäksi sain pelattua Bioshock-nimisen pelin läpi, ja rakastuin siihen täysin. Onneksi joku, mistä lie oikuista, myi kirpparilla pelejä halvalla ja tuli jatko-osatkin hankittua.

Kesälle olen suunnitellut paljon lukemista, lukemista ja vielä vähän vaikkapa lukemista. Tavoitteena olisi lukea noin parikymmentä kirjaa joista anakin pari olisi enkun- ja ruotsinkielisiä. Niiden lisäksi aion katsella sarjoja, kirjoittaa ja piirrellä. Kesätöitäkin olisi tiedossa ja toivottavasti myös vapaaehtoistöitä coneissa. Kuitenkaan en pääse koulutöistä eroon kesälläkään, filosofiasta olisi luettavana kolme noin nelisataasivuista kirjaa ja lisäksi englannin tehtäviä.

Odotan lomaa silti innolla, sillä lievää kevätväsymystä on ollut havaittavissa ja sen huomaa koulussakin. Koulutehtävistä huolimatta aion ottaa loman rennosti keräten voimia syksyn koitoksia varten.

Kirjavaa kesää kaikille ja onnea tuleville ylioppilaille!

Omenapuukin kukkii jo. © Ethell Red

Valmiina. Paikoillanne. Lue!

Vähän aikaa sitten kirjabloggarit pitivät viikon mittaisen lukumaratonin, mutta nyt minä ja moni muu lukiolainen aloitamme oman maratoonimme, joka kestää yli kuukauden. Tätä maratoonia kutsutaan lukulomaksi, jonka päämääränä on päntätä päänsä täyteen kirjoituksia varten. En tajua, miten aika on voinut mennä niin nopeasti. Melkein kolme vuotta olen opiskellut näitä aineita, nyt kaikki kurssit on suoritettu ja alkavat pahamaineiset kirjoitukset. Mihin se aika valui? Ja se tieto? Tässä ovat ne kirja-, moniste- ja vihkopinot, joita tulen paukuttamaan tulevien viikkojen aikana. Yhteensä kolmetoista kirjaa, seitsemän vihkoa ja ties montako monistetta.

Kun katsoo tätä määrää, mitä olisi pitänyt oppia tuntee itsensä melko avuttomaksi. Onneksi kirjoituksiin ei kuitenkaan lähdetä tyhjin taskuin ja on paljon aikaa kerrata. Jännittää silti, sillä haluaisin pärjätä hyvin eikä uusintamahdollisuuksia enää ole, sillä kaikki ensi vuoden kirjoituspäiväni ovat täynnä. Täynnä on myös lukulomalle tehty lukujärjestykseni, jonka mukaan minun pitäisi opiskella aamu kahdeksasta ilta kahdeksaan kahden tunnin tauon kera. Näin pääsi käymään kun en huomannut opinto-ohjaajan vitsailevan käskiessään lisätä vielä neljä tuntia alkuperäiseen suunnitelmaani. Tuskin tulen pitämään noin rankasta lukkarista kiinni, mutta pyrin opiskelemaan ainakin kahdeksan tuntia päivässä.

Vaikka aion lukulomalla opiskella aijon myös lukea, aivoille pitään antaa aikaa hautoa opittua jossakin mielen sopukoissa, jotta ajatukset kypsyvät. Tämän kypsyttelyn aion käyttää parin kirjan ja yhden näytelmän lukemiseen, sekä yhden kässärin vääntämiseen.

Surunharas, lasinterävä on mielenkiintoinen fantasiateos, jonka hyvinrakennetusta maailmasta pidän paljon. Sadeia ja lasittaret ovat herättäneet minussa eniten mielenkiintoa ja toivon, että myös Surukauriin kansa tekee niin jossain kohtaa.

Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia  on kauhunovelli kokoelma, joka sisältää kauhun mestarin H.P. Lovecraftin ylistämien kauhukirjailijoiden novelleja. Lovecraftia en ole lukenut, mutta kauhu kiinnostaa. Siis oikea kauhu, haluan pelätä lukiessani ja niin tapahtuu harvoin, toivottavasti tämä kirja säikyttää. Novelleissa on myös se hyvä puoli, että ne ovat helppoja välipaloja.

Fundamentalisti  taas on suomalaista psykologista draamaa, jonka luen lukudiplomia varten. Näytelmä käsittelee uskontoa. Takakannessa lukee:"Jokelan näytelmä tutkii mitä fundamentalismi on, miten siihen pitäisi suhtautua ja millaisena se näyttäytyy myös meissä, jotka pidämme itseämme tiedostavina ja laajakatseisina." Uskonnoista ja psykologiasta kiinnostuneena uskon, että kirja on mielenkiintoinen.

Lukulomasta on siis todella tulossa lukuloma  sanan kaikissa mahdollisissa merkityksissä, mutta toisaalta tässä ei ole lomasta tietoakaan :'-D Kohti kirjoituksia ja toivottavasti niiden ylikin. 

Hyvää lukulomaa niille, joilla se on nyt edessä, missä tahansa sanan merkityksessä!