Kustantaja: Teos
Julkaistu: 2015
Sivuja: 167
★★½☆☆
"Napoleon-patsas
lähtee kävelemään. Jumalallinen sanansaattaja ryhtyy häiritsemään
ikkunanpesijää ja tamperelaisilta jatkoilta päädytään Aurinkokuninkaan hoviin.
Anu Kaajan esikoisteoksessa
Muodonmuuttoilmoitus
metamorfiisit, myyttiset olennot ja traagiset kohtalot herätetään henkiin mitä
odottamattomimmissa yhteyksissä. Kaajan kielessä rivo häpeilemättömyys
vaihtelee lyyrisen ja herkän kanssa. Kirjan tarinat ovat yhtä aikaa fantasmaattisia
ja realistisia ne kätkevät ja paljastavat kaiken sen, mikä on ihmiselle tärkeää
ja vaikeaa, oli kyseessä sitten raha, ruoka, koti, sukupuoli tai seksi."
Jaahas, mitä tästä sanoisi. Ensinnäkin olen huono
lukemaan novelleja, sillä ne tuntuvat usein jäävän jotenkin kesken tai ovat
hutaistuja, mutta Muodonmuuttoilmoituksessa
novellit olivat kuin satuja (hyvin outoja ja häiritseviä sellaisia), joten
niihin lyhyys sopi. Tämä on myös vaikea arvostella kokonaisuutena, sillä kaikki
27 novellia olivat hyvin erilaisia, joten kokonaistähtimäärää on vaikea
määrittää.
Tärkeimmäksi teemaksi kirjassa nousi seksi ja
seksuaalisuus. Niitä käsiteltiin suurimmassa osassa novelleja, joskaan ei
mitenkään aivan perinteisesti. Seksiä harrastettiin niin elävien kuin elottomienkin
asioiden kanssa halusivatpa ne/he sitä tai eivät. Periaatteessa voisi ajatella,
että seksiä koskevissa novelleissa oli kyse myös vallasta ja hallinnan
tunteesta, seksi taas on siihen vain väline.
Muita aiheita ovat mm. lasten kasvatus ja väkivalta,
kauneusleikkaukset, itsemurha ja halu tulla rakstetuksi. Novellit olivat
kuitenkin sen verran haastavia, ettei kaikkia vetauskuvia saa selvitettyä. Mietin
tätä lukiessani, että joistakin näistä novelleista pitäisi kirjoittaa analyysi
menisi minulla sormi suuhun, sillä joidenkin novellien tulkinta lähentelee
hieroglyfien kääntämistä.
Kaajan novellien kirjotustyyli on aika vaihtelevaa, kuten
takakansitekstissä luvattiin: välillä tarina soljuu eteenpäin lähes runomaisin
lausein ja toisessa novellissa taas käytetään kieltä, joka vetää vertoja
merimiesten ärisemiselle. Minua ainakin välillä häiritsi ronsikien sanojen
käyttö, vaikka itse kiroilen paljon. Toisaalta tekstien kieliasu vaihteli
novellin tunnelman mukaan, jolloin karski kuvailu oli oiva tehokeino, joskin
jotkut novellit suorastaan oksettivat.
Tällaisesta tyylien vaihtelusta ja myyttisten olentojen
ja hahmojen käytöstä tulee mieleen Laura
Gustafsson, etenkin hänen kirjansa Huorasatu,
joka on lempi kirjani, kummassakin kirjassa on myös feministinen ote. Joku
voisi siis luulla, että pidin tästäkin kirjasta, mutta en pitänyt. Kaajan
kirjassa inhottavilla aiheilla ja kuvailulla suorastaan mässäillään,
esimerkiksi patongit raiskaavat naisen ja miehet avuttoman kalaolennon. Lisäksi
novellit olivat liian taiteellisia minun makuuni, oikeastaan jopa hieman
tekotaiteellisia.
Tyylin lisäksi kirjasta teki hieman hankalaa luettavaa
sekin, että repliikit oli jaoteltu vain sisennyksillä, joten välillä saattoi
sekoittaa että puhuiko joku vai
aloitettiinko uusi kappale.
Suurin osa kirjan novelleista sijoittui siihen kahden ja
kolmen tähden välille, mutta aion esitellä parasta ja huonointa novellia, jotka
poikkesivat tuosta kahden ja puolen tähden normista.
Not3 ☆☆☆☆☆
1.Vesi
Kaksi äijää kännissä kalastamassa ja raiskaamassa
kalaolentoja, samalla toinen pohtii seksuaalisuuttaan.
2. Leipomo
Patongit joukkoraiskaavat naisen joka aamu ja leipuri
pelastaa naisen käymällä itse tämän kimppuun, opetusta en hoksannut eikä
onnelista loppua ollut.
3. Kleopatra
Turistimies kertoo turistinaiselle kuinka Kleopatra
joukkoraiskattiin tämän kuoltua. Voi sitä sperman määrää.
Ja sitten ne helmet, jotka olivat oikeastaan kauneimpia
novelleja, joita olen lukenut:
Top3 ★★★★★
1. Kuoret
Novelli käsittelee kauneusleikkauksia kertomalla naisesta,
joka hankkii itselleen muoviset kyljet, joiden sisuksiin saa koristeita. Jotenkin
ajatus koristeltavista kyljistä oli samalla sekä karu, että nerokas, mutta myös
kaunis visuaalisestia ajateltuna.
2. Kettu
Vaikka ajojahdista kertova novelli on karu, siinä oli
silti jotakin salaperäistä ja hienostunutta. Kuvailu oli lumoavaa.
3. Pakkanen
Merenneito tarkkailee kaihoisasti Pakkasta jääpeitteen
alla, luistelijapariskunta viiltelee terillään jäätä. Pakkanen antaa
merenneidolle lahjan, mutta se ei ole sitä mitä neito kaipaa. Todella
riipaiseva tarina rakkaudesta, jota ei voi saavuttaa, eikä korvata.
Suosittelen tätä kirjaa sellaiselle henkilölle joka on
kiinnostunut modernista kirjallisuudesta tai runoudesta, myös pieni
feministinen ote sekä ujostelemattomuus on suotavaa, sillä hempeän kannen ei
kannata antaa hämätä. Omalle kohdalleni tämä oli liian taiteellinen.