J.S. Meresmaa: Naakkamestari

Kirjoittanut: J.S. Meresmaa

Kustantaja: Robustos

Julkaistu: 2016

Sivuja: 163

★★★☆☆

"´Taivas pimeni. Ilma viuhui satojen siipien pehmeistä iskuista. Nostin katseeni valtavaan naakkaparveen, joka lensi pihamaan yli talojen kattoja hipoen. Niiden naksahtelevat ja kirskuvat äänet kutistivat sisäpihan luolan kokoiseksi. Kun parven häntäpää katosi ja pilvien siilaama päivänvalo palasi, pettymys raapaisi sydänalaa. En tiedä, mistä mieleeni johtui järjetön, pakahduttava toive, että ne olisivat ottaneet minut mukaansa.´

Valumestari Lundanin verstas on Ennin koti. Hän kaipaa, joka päivä vanhempiaan, jotka eivät koskaan tulleet hakemaan häntä. Eräänä aamuna Enni löytää naakan - ja hänen elämänsä muuttuu. Täysin.

Naakkamestari on Tampereelle vuoteen 1900 sijoittunut kertomus, joka yhdistää vaihtoehtohistoriaa ja steampunkia."

En aluksi ollut kovin kiinnostunut tästä kirjasta, mutta nappasin tämän mukaani nuortenkirjahyllystä kun etsin nopeaa luettavaa. Kirja kuulosti minusta aika kliseiseltä tuhkimotarinalta; rampa orpotyttö ilman ystäviä työskentelee perheelle, jossa häntä inhotaan avoimesti, yhtenä päivänä tyttö löytää eläimen ja siitä alkaa seikkailu. Tuttua huttua, jonka Meresmaa vie onneksi hieman erilaisemmille urille kuin asetelmasta saattaisi kuvitella, mutta tarinassa on silti jonkinlaista tuhkimomaisuutta.

Enni on rampa huutolaistyttö, joka työskentelee päivät pitkät Lundanien verstaalla, perheen isä kohtelee tyttöä ihan hyvin, mutta perheen tytär tekee kaikkensa, jotta Ennillä olisi mahdollisimman vaikeaa. Enni kaipaa vanhempiaan, jotka ovat luvanneet hakea hänet pois, mutta kaipaus on ajan saattossa muuttunut ennemminkin haaveiluksi. Vaihtelevuutta Ennin päiviin tuo loukkaantunut naakka, jota hän alkaa hoitaa. Naakan ilmestymisen jälkeen alkaa tapahtua kummia ja vihdoinkin Enni pääsee pois Lundanien luota, mutta löytää itsensä halveksittujen ursiinien piilopaikasta.

Kirjassa minua kiinnostivat eritoten ursiinit, jotka ovat halveksittu vähemmistö, jonka oikeuksia pyritään kaventamaan yhteiskuntarauhan säilymiseksi. Eniten kränää ursiinien ja valtaväestön keskuudessa aiheuttaa uskonto, mikä oli kirjassa mielenkiintoista, sillä lastenkirjoissa puhutaan harvoin uskonnoista (vaikka niistä pitäisi puhua) ja vielä harvemmin niin, että kristinuskoa kuvattaisiin sortavana. Yhteiskunnallisten aiheiden kuten syrjinnän käsittely lastenkirjoissa olisi tärkeää, mutta harvoin sitä uskalletaan tehdä. Aiheen käsittely tekee kirjasta kiinnostavan myös kohderyhmää vanhemmalle lukijalle.

Ennin hahmokehitys ja menneisyyden selviäminen oli hieman ennalta-arvattavaa, mutta liikuttavaa. Kirjassa ei ole elämää suurempaa romantiikkaa tai lopullista kamppailua hyvän ja pahan välillä, mutta ehkä kirjan tekee liikuttavaksi se, että Enni saa kokea elämässään ensimmäistä kertaa yhteenkuuluvuutta ja hyväksyntää, jotka taas ovat meille arkea. Kirjan lopusta minulle jäi ristiriitaiset fiilikset, toisaalta se oli onnellinen loppu Ennille, mutta minusta oli surullista, että hän piti kohtaloaan onnellisena, sillä minua se vain ahdisti. Ahdistavasta lopusta huolimatta kirja oli kuitenkin mukava välipalakirja, joka sopii monenlaisille lukijoille.

Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa

Kirjoittaja: Magdalena Hai

Kustantaja: Karisto

Julkaistu: 2012

Sivuja: 178

★★★☆☆

Risingshadown kuvaus:

"Umbrovian prinsessa Gigin perhe on paennut vallankumousta halki Euroopan kaukaiseen Keloburgin satamakaupunkiin. Vallankaappaajat eivät kuitenkaan luovuta: perheen asuntoon heitetään pommi, ja kuningatar ja Gigin kolme siskoa siepataan. Pelastusoperaatiosta sukeutuu Gigille ja hänen parhaalle ystävälleen katupoika Henrylle hurja ja vaarallinen seikkailu, täynnä ihmissusia, merirosvoja, salakuljettajia ja mielikuvituksellisia koneita.

Kerjäläisprinsessan maailma on omintakeinen ja kiehtovan aistivoimaisesti kuvattu. Teos on steampunkia, vaihtoehtoista historiaa, joka herkuttelee 1800-luvun keksinnöillä ja ajankuvalla. Magdalena Hain huima seikkailuromaani tuo tämän maailmalla suositun kirjallisuudenlajin suomalaiseen nuortenkirjallisuuteen. Teos aloittaa Gigin ja Henryn vaiheista kertovan trilogian."

Päätin aloittaa lasten- ja nuortenkirjakauden, sillä olen saanut tarpeeksi eriarvoisuudesta, sorrosta, väkivallasta ja kaikesta muusta mitä äidinkielen kursseille lukemani kirjat ovat sisältäneet. Kaikki se pohdiskelu kävi vain liian rankaksi, eikä minulla ole etenkään nyt aikaa huolehtia fiktiivisten hahmojen tuskista, kun koeviikko ja sen jälkeen lukuloma alkavat. Kerjäläisprinsessa sai kunnian aloittaa tämän uuden kauden ja korkata joululahjaksi saamani lukupäiväkirjan.

Aloin lukemaan tätä kirjaa jo silloin kun se ilmestyi, mutta jotenkin se vaan jäi kesken, mutta nyt se jälleen tarttui mukaani kirjastosta. Steampunk-maailmaan sijoittuvat kirjat ovat melkoinen harvinaisuus Suomen kirjamarkkinoilla, ja siksi tämä olikin virkistävää luettavaa. Aluksi olin hieman epäileväinen kirjan sisällöstä, sillä tarinan sivuja on vain 178 ja loput ovat selityksiä kirjan maailmasta. Kirja kuitenkin pääsi yllättämään, sillä se sai ahdettua sisäänsä kaikkea mitä hyvältä kirjata odotan: kuvailua, selityksiä maailmasta, historiaa, mielenkiintoisia hahmoja ja paljon käänteitä, jotka eivät kuitenkaan ole tönkköjä. Yleensä lyhyistä kirjoista jää uupumaan jotain, mutta tämä kirja oli oikea kerronnallinen tilaihme.

Kirjassa pidin kaikkein eniten sen hahmoista, vaikka Gigi ja Henry eivät olleet suosikkejani he olivat silti hyvät päähenkilöt. Gigi on kuninkaallisen perheen tytär, joka on ei miellä itseään prinsessaksi, sillä hän ei muista paljoakaan ajastaan palatsissa. Hän on hyvin sopeutunut Alhaistoon ja saanut sieltä ystävänkin, Henryn, joka ei osaa lukea tai kirjoittaa, mutta pitää silti tarinoista. Gigin ja Henryn välillä on toimiva dynamiikka, vaikka välillä heidän vastakohtaisuutensa pistää silmään. Näistä kahdesta pidin Henryä järkevämpänä, sillä hänellä oli oikea kadunkasvatin epäilevä asenne kaikkeen, mutta Gigi taas oli välillä liian naiivi, sillä hän on mm. kertonut Henrylle olevansa maanpaossa oleva prinsessa ja luottaa liikaa ihmissusiin.

Suosikeiksi kirjassa nousivat sivuhahmot, etenkin kunigatar Sofia. Vaikka sivuhahmot saivat yllättävän paljon näkyvyyttä sivumäärään nähden olisin halunnut lukea heistä lisää, etenkin kuningasperheestä. Umbrovian prinsessat osaavat muutakin kuin ommella ja niiailla, heissä on myös äitinsä tulisuutta. Muillakin sivuhahmoilla oli oikea luonne eivätkä he olleet mitään väkisin väännettyjä erikoisia hahmoja, kuten nuorten kirjoissa joskus on.

Kirja oli mukavan nopeatempoinen, niin että lapsten mielenkiinto pysyy yllä, mutta ei liian nopea vanhemmallekkin lukijalle.

Tämä oli oli kaikin puolin hyvä kirja, jopa jännittävä välillä. Toki kaipasin tähän lisää syvyyttä ja kuvailuja, mutta koska tämä on lasten- ja nuortenkirja se tulee myös nähdä sellaisena. Kuitenkin kun kirjan maailmasta annetaan paljon kiinnostavia vihjeitä esim. ihmissusiin ja kuningattaren sukuun liittyen olisin halunnut kuulla niistä enemmän. Kerjäläisprinsessa ei ole kuitenkaan kohderyhmäänsä vangittu, vaan sopii niin lapsille kuin aikuisillekin. Saatan tarttua jatko-osaan melko pian, sillä se löytyy omasta hyllystä.