Kustantaja: Karisto
Julkaistu: 2012
Sivuja: 178
★★★☆☆
Risingshadown kuvaus:
"Umbrovian prinsessa Gigin perhe on paennut
vallankumousta halki Euroopan kaukaiseen Keloburgin satamakaupunkiin.
Vallankaappaajat eivät kuitenkaan luovuta: perheen asuntoon heitetään pommi, ja
kuningatar ja Gigin kolme siskoa siepataan. Pelastusoperaatiosta sukeutuu
Gigille ja hänen parhaalle ystävälleen katupoika Henrylle hurja ja vaarallinen
seikkailu, täynnä ihmissusia, merirosvoja, salakuljettajia ja
mielikuvituksellisia koneita.
Kerjäläisprinsessan maailma on omintakeinen ja kiehtovan
aistivoimaisesti kuvattu. Teos on steampunkia, vaihtoehtoista historiaa, joka
herkuttelee 1800-luvun keksinnöillä ja ajankuvalla. Magdalena Hain huima
seikkailuromaani tuo tämän maailmalla suositun kirjallisuudenlajin suomalaiseen
nuortenkirjallisuuteen. Teos aloittaa Gigin ja Henryn vaiheista kertovan
trilogian."
Päätin aloittaa lasten- ja
nuortenkirjakauden, sillä olen saanut tarpeeksi eriarvoisuudesta, sorrosta,
väkivallasta ja kaikesta muusta mitä äidinkielen kursseille lukemani kirjat
ovat sisältäneet. Kaikki se pohdiskelu kävi vain liian rankaksi, eikä minulla
ole etenkään nyt aikaa huolehtia fiktiivisten hahmojen tuskista, kun koeviikko
ja sen jälkeen lukuloma alkavat. Kerjäläisprinsessa sai kunnian aloittaa tämän
uuden kauden ja korkata joululahjaksi saamani lukupäiväkirjan.
Aloin lukemaan tätä kirjaa jo
silloin kun se ilmestyi, mutta jotenkin se vaan jäi kesken, mutta nyt se
jälleen tarttui mukaani kirjastosta. Steampunk-maailmaan sijoittuvat kirjat
ovat melkoinen harvinaisuus Suomen kirjamarkkinoilla, ja siksi tämä olikin
virkistävää luettavaa. Aluksi olin hieman epäileväinen kirjan sisällöstä, sillä
tarinan sivuja on vain 178 ja loput ovat selityksiä kirjan maailmasta. Kirja
kuitenkin pääsi yllättämään, sillä se sai ahdettua sisäänsä kaikkea mitä
hyvältä kirjata odotan: kuvailua, selityksiä maailmasta, historiaa,
mielenkiintoisia hahmoja ja paljon käänteitä, jotka eivät kuitenkaan ole
tönkköjä. Yleensä lyhyistä kirjoista jää uupumaan jotain, mutta tämä kirja oli
oikea kerronnallinen tilaihme.
Kirjassa pidin kaikkein eniten
sen hahmoista, vaikka Gigi ja Henry eivät olleet suosikkejani he olivat silti
hyvät päähenkilöt. Gigi on kuninkaallisen perheen tytär, joka on ei miellä
itseään prinsessaksi, sillä hän ei muista paljoakaan ajastaan palatsissa. Hän
on hyvin sopeutunut Alhaistoon ja saanut sieltä ystävänkin, Henryn, joka ei
osaa lukea tai kirjoittaa, mutta pitää silti tarinoista. Gigin ja Henryn
välillä on toimiva dynamiikka, vaikka välillä heidän vastakohtaisuutensa pistää
silmään. Näistä kahdesta pidin Henryä järkevämpänä, sillä hänellä oli oikea
kadunkasvatin epäilevä asenne kaikkeen, mutta Gigi taas oli välillä liian
naiivi, sillä hän on mm. kertonut Henrylle olevansa maanpaossa oleva prinsessa
ja luottaa liikaa ihmissusiin.
Suosikeiksi kirjassa nousivat
sivuhahmot, etenkin kunigatar Sofia. Vaikka sivuhahmot saivat yllättävän paljon
näkyvyyttä sivumäärään nähden olisin halunnut lukea heistä lisää, etenkin
kuningasperheestä. Umbrovian prinsessat osaavat muutakin kuin ommella ja
niiailla, heissä on myös äitinsä tulisuutta. Muillakin sivuhahmoilla oli oikea
luonne eivätkä he olleet mitään väkisin väännettyjä erikoisia hahmoja, kuten
nuorten kirjoissa joskus on.
Kirja oli mukavan nopeatempoinen,
niin että lapsten mielenkiinto pysyy yllä, mutta ei liian nopea vanhemmallekkin
lukijalle.
Tämä oli oli kaikin puolin
hyvä kirja, jopa jännittävä välillä. Toki kaipasin tähän lisää syvyyttä ja
kuvailuja, mutta koska tämä on lasten- ja nuortenkirja se tulee myös nähdä
sellaisena. Kuitenkin kun kirjan maailmasta annetaan paljon kiinnostavia
vihjeitä esim. ihmissusiin ja kuningattaren sukuun liittyen olisin
halunnut kuulla niistä enemmän. Kerjäläisprinsessa ei ole kuitenkaan kohderyhmäänsä
vangittu, vaan sopii niin lapsille kuin aikuisillekin. Saatan tarttua jatko-osaan melko pian, sillä se löytyy omasta hyllystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti