"Iloinen ja
puhelias Yuki-tyttö muuttuu hiljaiseksi ja yksinäiseksi äidin kuileman jälkeen.
Entinen elämänilo katoaa myös kodista uuden, katkeran äitipuolen myötä. Mutta
Yki varastoi milensä kätköihin yhteisen ajan äidin kanssa. Vaikka äitiä ei enää
ole, Yuki tuntee lähellään hänen kannustuksensa ja rakkautensa. Sen avulla hän
ponnistelee vaikeiden aikojen yli, kohti parempaa huomista.
Palkittu,
eksoottinen Shizukon tytär kuvaa koskettavasti japanilaista elämäntapaa sekä
kasvamisen kipua ja nuoren tytön luottamusta elämään vaikeinakin hetkinä.
'Minä haluan tehdä
ahkerasti töitä ja olla onnellinen, koska äiti halusi niin. Minä lupasin
hänelle, että jatkaisin elämääni.'"
★★★☆☆
Kirjoittanut: Kyoko Mori
Kustantaja: Otava
Julkaistu:1999
Sivuja: 244
Kyoko Morin kirjoittama Shizukon tytär on ensimmäinen
japanilainen -tai ylipäätään ensimmäinen ei-länsimaalainen kirja- jonka olen
lukenut. Jos tarina tai kirjalija on eri kulttuurista kuin lukija, saattaa
törmätä outoihin tapoihin, sanoihin tai ajatteluun jota ei ymmärrä. Japanilaisuus
ei kuitenkaan häirinnyt lukemistani, sillä manga-harrastuksen kautta tiedän
siitä jonkin verran. Nyt kuitenkin pääsin sukeltamaan kunnolla japanilaiseen
ajatteluun ja arkeen.
Kirjan alussa Shizuko, Yukin äiti, kuolee. Äidinmenetys
on nuorelle tytölle rankka, mutta hänen tilannettaan pahentaa se että kyseessä
oli itsemurha. Asia jää kummittelemaan niin Yukin kuin läheistenkin mieliin ja
muuttaa heidän mainettaan, perhekäsitystään kuin suhteitaan niin ulkopuolisiin
kuin perheenjäseniinkin. Tilanne olisi voinut olla toinen, jos Shizuko olisi
kuollut sairauteen tai onnettomuudessa, silloin se olisi ollut vain surullista,
mutta itsemurha on leimaava ja kirjassa mietitään niin syitä, syyllisiä kuin
omaakin osuutta tapaukseen.
Yukin tilanteesta ei tee lainkaan helpompaa lähes
vieras isä ja katkera, suorastaan vainoharhainen, äitipuoli, jotka eivät
hyväksy lähes töykeän rehellistä Yukia ja yrittävät saada tämän unohtamaan
äitinsä. Yukin uudelleenkasvatus ja välien katkaisu Shizukon sukulaisiin ei kuitenkaan
tuota haluttua tulosta ja tilanne kotona vain kiristyy lähes vaaralliseksi.
Yuki on ihana hahmo, jonka sopimattomuus japanilaisiin
ihanteisiin tuntuu suomalaisesta hassulta. Hän on rehellinen, itsenäinen ja
taiteellinen, mutta äärimmäisen perinteinen äitipuoli lukee nämä röyhkeydeksi,
itsekkyydeksi ja turhuudeksi. Hänen on vaikea sopeutua joukkoon, mutta silti
häntä ihaillaan. Lapsena Yuki oli iloinen ja reipas, mutta äitinsä kuoleman
jälkeen hänestä tulee hiljainen ja hieman töykeä. Yukin kasvamisen huomaa
selkeästi, ensin hän on surullinen ja yrittää sopeutua muutoksiin, sitten hän
on vihainen ja syyllistävä, ja lopulta hän pääsee yli sekä äidin kuolemasta
että tukahduttavista kotioloista.
Tarinaa ei kuitenkaan seurata vain Yukin näkökulmasta
vaan myös Shizukon vanhemmat, äitipuoli ja isä pääsevät ääneen. Shizukon
kuolema vaikuttaa heihinkin todella paljon ja he miettivät paljon hänen
kuolemaansa, kukin omalta kannaltaan.
Yuki itse ei välitä siitä mitä muut ajattelevat
hänestä tai siitä millaisen maineen hänen äitinsä itsemurha on hänelle
aiheuttanut, mutta muut hahmot ajattelevat hänen ja sitä kauttaa omaa mainettaan
erityisen paljon. Jos Yukia kehotetaan tekemään jotain tai jämään tekemättä
yleisin syy siihen on että "naapurit puhuvat". Teot eivät vaikuta
vain yksilön vaan myös suvun maineeseen ja yleensä ulkopuoliset huolehtivat
enemmän siitä miten yksilön valinnat vaikuttavat muiden maineeseen kuin yksilöön itseensä. Arviot naapurien
luuloista kuulostavat yksilökeskeisessä kulttuurissa kasvaneelle jopa
harhaisilta, esimerkiksi kirjassa sukulaiset ja äitipuoli yrittävät saada Yukin
menevään lähimpään yliopistoon (vaikka siellä ei ole alaa jota hän haluaisi
opiskella), sillä arvelevat kaukaisemman opiskelupaikan herättävän luuloja että
Yuki ei kunnioita vanhempiaan.
Kirjan kieli ja kuvailu on helppoa ja kaunista,
kirjassa kiinnitetään paljon huomiota pieniin asioihin ja väreihin, jotka
tuovat mieleen muistoja ja symboliikkaa. Juurikin symbolisuus saattoi kirjassa
jäädä minulta hieman pimentoon, esim. kirjassa puhutaan paljon kukista, niiden
kuvailusta ja ne yhdistyvät lähes aina johonkin muistoon. En tiedä onko kukilla
jokin symbolinen tarkoitus, joka on kulttuuriin sidottu, vai olivatko ne vain
kauniita yksityiskohtia ja osa kerrontaa ja kuvailua. Niin tai näin, kaunis ja
tarkka estetiikka luo omanlaisensa pehmeän ja maalaavan tunnelman tarinaan.
Suosittelen kirjaa lämpimästi niin mangafaneille kuin
muillekin, se on antaa uutta ja syvempää
näkökulmaa japanilaiseen normaalielämään, mutta on miellyttävä lukea myös
vähemmän japanitietoiselle, sillä kirjan takana on sanaselityksiä. Kirja oli
kaunista ja helppoa luettavaa, jossa pääsi myös sukeltamaan japanilaisen
kulttuurin ytimeen ja ajatteluun. Länsimaalainen yksilökeskeisyys sai uutta
näkökulmaa maailman menosta kirjan yhteisökeskeisyyden takia.
Nostat romaanista kiinnostavia ja olennaisia piirteitä esiin. Muistin vasta tekstisi luettuasi, että olen lukenut romaanin myös. Suurin muistijälki jäi juuri tuosta kirjoittamastasi esteettisestä kuvauksesta, esim. astioiden väreistä, ja romaanin surumielisyydestä.
VastaaPoistaAntamasi tähtien määrä kuvannee sitä, että tarina ei ollut mitenkään erityisen mieleenpainuva. Toisaalta kyse voi olla samasta kulttuurien välisestä erosta, jonka kohtasin luettuani lukioikäisenä japanilaisen Nobel-palkitun klassikon Kawabatan Lumen maa -romaanin. Siinä suomentajan kirjoittamassa jälkipuheessa kehotettiin lukemaan kirja toiseen kertaan, jotta kaikki sen nyanssit ja hienovaraisuus erottuisivat: "Jos 'Lumen maa' on jättänyt jonkun lukijan hiukan ymmälle, hänen on parasta lukea se uudelleen - ja vähemmän 'eurooppalaisittain'. Hän havaitsee silloin, että näennäisesti mielivaltaiset ajatusyhdistelmät jäsentyvät kokonaisuudeksi ja että kuvat, jotka ensi lukemalta tuntuivat irrallisilta, liittyvät kiinteästä romaanin henkilöiden maailmaan."Kaunis teos sekin - suosittelen!
Lukudiplomin suorittajissa massaliikehdintää ; ) aiheuttanut Murakami on sitten jo toista maata ja maalaa tunteita ja tapahtumia isommalla pensselillä. Murakami on hyvin länsimainen esim. kulttuurisissa viittauksissaan.