Margaret Atwood: Orjattaresi

★★★★☆

Kirjoittanut: Margaret Atwood

Kustantaja: Tammi

Julkaistu: 1985

Sivuja: 395

Margaret Atwoodin kirjoittama mestariteos kertoo dystopisesta maailmasta, jossa naiset on alistettu takaisin synnyttäjiksi ja miesten palvelijoiksi uskonnollisin syin.

Päähenkilö on nimetön orjatar, jota kutsutaan isäntänsä mukaan Frediläiseksi, ja hänen ja muiden orjattarien tehtävä on synnyttää lapsia tosiuskovien perheille. Heillä ei enää ole nimiä ja ainoa omaisuus, joka heillä on, ovat orjattarien punaiset kaavut. Jokaisesta orjattaren tekemästä rikoksesta, kuten lukemisesta, seuraa kuolema tai karkoitus ydinjätteiden saastuttamalle  alueelle. Karkoitus saattaa seurata myös orjattaren "epänaiseudesta", jos hän ei synnytä lapsia.

Tarina saa aikaan ahdistavan tunteen ja samalla imaisee mukaansa. Lukiessaan ei voi sivuuttaa ajatusta: "mitä jos minulle kävisi noin", sillä kertojan muistot elämästä perheensä kanssa ovat arkisia ja jokapäiväisiä. Se millaiseksi hänen elämänsä muuttuu, kun hänestä tulee orjatar ei ole nykyäänkään mahdotonta tai pelkkää kauhukertomusta. Koko maailman mittapuulla naisten asema on edelleen heikko, selitettiin se sitten psykologialla, biologialla tai niin kuin yleensä ja tässäkin tapauksessa uskonnolla.

Kontrasti tosiuskovien vallankaappausta edeltävää aikaa kuvaavien osien ja niiden jälkeisten osien välillä on karu. Kertoja näkee öisin unia perheestään, erityisesti tyttärestään, välillä unet ovat kunnon muistoja, välillä ennemminkin muistoja tunteesta kun tytär vietiin. Unissa ja muistoissa alkaa myös vähitellen selvitä kuinka uskonsodat alkoivat ja naisten alistaminen sallittiin. Se oli aluksi pieniä poliittisia mellakoita ja lakimuutoksia, joiden vaikutusta ei edes huomannut, mutta niiden muuttuessa isommiksi alkoivat protsetit, jotka äityivät uskonsodiksi ja ihmisoikeusrikkomuksiksi.

Vaikka kirjan maailma on enimmäkseen eduksi miehille, se ei ole kokonaan miesten rakentama tai ylläpitämä. Oikestaan kirjassa esitellyt miehet tuntuvat vain nauttivan tosiuskovien rakentamasta maailmasta, vaikka eivät elä sen normien ja siveyssääntöjen mukaisesti. Miehille on tarjolla enemmän liikkumavapautta ja etuuksia, joista naiset eivät tiedä ennen kuin joutuvat kokemaan ne itse, sillä mm. bordellit ovat valtaapitävien taholta sallittuja, mutta ne pidetään salassa. Kertojan omistava komentajakin myöntää suoraan kuinka maailmassa asiat ovat hänen mielestään paremmin kuin ennen, sillä ennen miehillä oli tylsää kun heillä ei ollut mitään tekemistä naisten kanssa, mutta tietää millainen tilanne naisilla. Se ei tarkoita, että hän välittäisi siitä.

Toki etuuksia on kaikille joilla on varaa ja valtaa hankkia niitä, esimerkiksi tupakka ja alkoholi on kielletty mutta vaimojen juopottelu ja pössyttely on julkinen salaisuus, johon kukaan ei puutu. Ehkä vaimoille sallittiin tällaisia pieniä etuuksia, jotta he eivät valittaisi miestensä kaksiavioisuudesta tai roolistaan olla kotona rukoillen ja kutoen enkeleille (uskonsotilaille) huiveja.

Kirjan fundamentalistinen maailma ei ole kuitenkaan voinut rakentua vain kaksinaismoralismiin eikä se pysyisi koossa ilman tosiuskovia. Tosiuskovien vallankaappauksesta on vain muutama vuosi, eikä kukaan ole siis vielä kasvanut heidän yhteiskuntaansa, vaan lähes kaikki, paitsi lapset, muistavat vielä minihameet, elokuvateatterit ja sensuroimattoman, tasa-arvoisen koulutuksen. Silti osa naisista uskoo todella uuden järjestelmän olevan parempi, suurin osa vaimoista jo ennen vallankaappausta. Vaimojen lisäksi agendaansa uskovia naisia ovat tädit, jotka työskentelevät orjattarien kouluttajina Punakeskuksessa, aivopesten ja kurittaen orjattaria.

Vaikka kirjan pahisten luulisi olevan enimmäkseen miehiä, niin minusta näin ei ollut vaan naiset olivat toisilleen raaempia kuin miehet naisille. En tiedä johtuuko se miesten ylivallasta, jolloin naiset purkivat turhautumistaan heikompiin naisiin vai pitivätkö esimerkiksi tädit orjattariksi pakotettuja naisia oikeasti huonompina (vaikka väittivät heitä arvokkaiksi). Oli miten oli, tätejä ei voinut muuta kuin inhota.

 Kirjassa on myös uskoontulleita orjattaria ja palvelevia marttoja, vaikka heidänkin asemansa on uskonnollisin perustein huono. Koska kirjassa kuullaan vain kertojan näkökulma, emme saa selvyyttä mikä on saanut jotkut uskomaan tuollaisen järjestelmän hyvyyten, mutta kertoja uskoo että suurin osa ei hyväksykään sitä vaan yrittää vain selviytyä.

Alussa hän vaikuttaa jo turtuneen tilanteeseensa, hän ei vastustele eikä panikoi, hän vain tekee niin kuin pitää, mutta hän ei ole heikkoa, hän vain yrittää selviytyä pitämällä ajatuksensa ominaan. Hän ei hyväksy asemaansa, eikä tosiuskovien toimia ja käykin mielessään kapinaa heitä vastaan leikitellen ajatuksella että tekisi jotakin kiellettyä, ja pian hän alkaa toteuttaa ajatuksiaan. Teot eivät kuitenkaan ole tosiuskovien terrorisointia vaan pieniä tekoja, joista hän saa uutta rohkeutta ja voimaa päänsisäiseen kapinaansa.

Kirja onnistuu herättämään tunteita ja ajatuksia, mutta samalla koukuttamaan. Se on kirjoitettu 1985-luvulla ja on kuin ennustus millaisiksi asiat jossakin päin maailmaa tulevat muuttumaan. Vaikka Atwoodin maailmassa on kristinusko vallalla ja kristityt sotivat keskenään, se ei ole kaukana Lähi-itää riepottelevista uskonsodista tai joidenkin ääriryhmien fundamentalistisista maailmankuvista.

En muista lukeneeni kirjaa, joka aiheuttaisi näin paljon negatiivisia tunteita. (Ehkä juuri tunnemyrksyn takia tämä bloggaus muistuttaa enemmän referaattia kuin mielipidekirjoitusta.) Tätä kirjaa oli kamala lukea, se itketti, inhotti ja vihastutti, ja siksi se oli niin antoisa. Tämä oli tavallaan masokistinen kokemus, oli pakko lukea siihen asti kunnes ei enää kestänyt, tauoilla ei voinut miettiä muuta kuin miten kirja jatkuisi ja vaikka tiesi kuinka vihaiseksi tuli kirjaa lukiessaan, oli pakko jatkaa kunnes takakansi tuli vastaan. Mutta vielä lopun jälkeenkin kirja jäi vielä kaivertamaan, sillä kertojan tarina jää kesken ja voi vain arvailla mitä hänelle myöhemmin tapahtui.

Tämä kirja ja sen sanoma eivät unohdu hetkessä, kuten ei pidäkään. Harva kirja saa minulta näin hyvät pisteet, sen perusteella kuinka inhottava se on. :-D

Suoritan tästä lukudiplomin tehtävän 10. eli piirrän kuvan eräästä kirjan kohtauksesta. Kuvan spämmään tänne sitten kun se on valmis.