Naistenviikkohaaste osa 3: Prinsessat pelastaa

Kaikki ovat varmaankin kuulleet ritareista, jotka pelastavat prinsessoja. Niitä tarinoita on kerrottu vuosisatoja, mutta viime vuosikymmeninä prinsessat ovat ottaneet itseään niskasta kiinni ja heittäneet tieransa nurkkaan pelastaakseen itse itsensä. Nämä prinsessat eivät huuda prinssien perään tai kikattele kosijoilleen,vaan he ovat joutuneet kohtaamaan siniverisyyden ikävät puolet, olivat ne sitten selkään puukottavat kruunun tavoittelijat tai puuduttavat tanssitunnit, mutta onnistuneet lopulta ratkaisemaan ongelmansa itse.

Kuva Risingshadowsta

Lohikäärmeen prinsessa

Kirjoittanut: Patricia C. Wrede

Julkaistu: 1990

Suomennettu: 2001 (WSOY)

Sivuja:?

"Cimorene on nuori sankaritar, prinsessa syntyjään mutta seikkailija tavoiltaan. Vanhemmat ovat suunnitelleet hänelle koruompelua prinssin kyljessä. Cimorene kuitenkin valitsee miekan ja magian. Hän pakenee ahdistavista kuvioista ja ryhtyy mahtavan ja kiehtovan Kazul-lohikäärmeen prinsessaksi. Hän taistelee velhoja vastaan ja kohtaa noidan, puhuvan linnun, kivisen prinssin - ja monia erilaisia lohikäärmeitä.

Patricia C. Wreden fantasiamaailmassa lohikäärmeet ovat suuria persoonallisuuksia, joiden pahimpia vihollisia ovat niljakkaat velhot. Cimorenen seikkailujen myötä käynnistyy uusi fantasiasarja Lumotun Metsän Kronikat. Kirja sopii kaikille, jotka pitävät fantasian ja huumorin yhdistelmästä."

Cimorene kääntää satujen asetelman päälaelleen karatessaan kotoa ja ryhtymällä vapaaehtoisesti lohikäärmeen prinsessaksi. Kazul-lohikäärmeen luona Cimorene oppii kaikkea mikä ei kuulu prinsessolle, pelastavat prinssitä hän ohjaa muiden prinsessojen luo ja järkyttää näitä nasevilla kommenteilla. Cimorenen asenteesta suorastaan huokuu närkästys perinteisiä kaavoja kohtaan. Miksi lähteä prinssien mukaan vaimoksi kun lohikäärmeen luona saa kokkailla, harjoittaa taikuutta ja lukea? Tarinan huumori syntyy juurikin modernin prinsessan ja perinteisten arvojen kohtaamisista, jotka saavat muut hahmot hämmentyneiksi.

© Ethell Red

Kerjäläisprinsessa

Kirjoittaja: Magdalena Hai

Kustantaja: Karisto

Julkaistu: 2012

Sivuja: 178

"Umbrovian prinsessa Gigin perhe on paennut vallankumousta halki Euroopan kaukaiseen Keloburgin satamakaupunkiin. Vallankaappaajat eivät kuitenkaan luovuta: perheen asuntoon heitetään pommi, ja kuningatar ja Gigin kolme siskoa siepataan. Pelastusoperaatiosta sukeutuu Gigille ja hänen parhaalle ystävälleen katupoika Henrylle hurja ja vaarallinen seikkailu, täynnä ihmissusia, merirosvoja, salakuljettajia ja mielikuvituksellisia koneita.

Kerjäläisprinsessan maailma on omintakeinen ja kiehtovan aistivoimaisesti kuvattu. Teos on steampunkia, vaihtoehtoista historiaa, joka herkuttelee 1800-luvun keksinnöillä ja ajankuvalla. Magdalena Hain huima seikkailuromaani tuo tämän maailmalla suositun kirjallisuudenlajin suomalaiseen nuortenkirjallisuuteen. Teos aloittaa Gigin ja Henryn vaiheista kertovan trilogian."

Gigi joutuu piilottelemaan perheensä kanssa vallankaappaajilta ja elämään niukkaa elämää. Vaikka Gigi on asunut palatsissa eläen prinsessan elämää, hän ei tunne itseään kovin kuninkaalliseksi sisariensa saati äitinsä rinnalla. Kun vallankaappaajat lopulta löytävät Gigin perheen, tämä joutuu pakenemaan ystävänsä katupoika Henryn kanssa. Gigi ei kuitenkaan suostu jättämään sisariaan vihollisten kynsiin vaan aikoo pelastaa heidät nokkeluutensa ja rohkeutensa avulla, vaikkeivat hänen sisarensa prinsessuudestaan huolimatta kovin avuttomia ole.

© Ethell Red

Kirjoittaja: Siiri Enoranta

Kustantaja:WSOY

Julkaistu: 2015

Sivuja: 473

"Ja heitä kaikkia ajoi rakkaus.

Sarastuksen palatsi kuhisee valtapelejä ja pieni paholaislapsi keittelee myrkkyjään. Prinsessa Sadeialla on pakkomielle, joka uhkaa koko valtakuntaa.

Sarastuksen Lasinkirkas Sadeia on vasta kuudentoista, mutta hän on hallinnut vuosia yksinvaltiaana maataan. Hänen on pidettävä kaikki langat käsissään ja kaikkien on taivuttava hänen tahtoonsa.

Valtameren takana elää Surukauriin kansa, jolle surukauris kertoo, kuinka paljon surua kukin joutuu elämänsä aikana kantamaan. Pieni Uli-poika saa suuremman lahjan kuin kukaan aikaisemmin ja kirjoittaa viestin, joka kantautuu liiankin kauas.

Enorannan romaani on kertojaäänien kudelma, jossa kaikki haluavat jotakin ja rakastavat jotakuta. Se on kuin prisma, jossa unelmat, valtasuhteet ja riippuvuudet taittuvat ja hajoavat."

Sadeia ei ole samanlainen prinsessa kuin edellä mainitut, hän on hemmoteltu, itsekäs, nauttii asemastaan, muttei ole silti tyhmä. Sadeia osaa hallita maataan ja hoitaa ulkosuhteita, mutta toteuttaa samalla häikäilemättömästi omia halujaan muun muassa huonontamalla miesten asemaa. Sadeian tarina ei ole mitään epäitsekästä uhrautumista, vaan kasvamista ymmärtämään sen mikä lopulta on tärkeintä. Sadeialla on kyllä prinssi (ja prinsessakin) tukemassa kasvua, mutta se ei lainkaan vähennä hänen itsenäisyyttään tai valtaansa.

Naistenviikkohaaste osa 2: Mangamimmit

Manga eli japanilainen sarjakuva on muotoutunut jo omaksi alakulttuurikseen. Mangaa leimaa tietynlainen seksismi pikkareiden vilauttelun ja ylityttömäisten sankarittarien mudossa, mutta manga ei ole vain sitä. Osa mangakoista (mangan piirtäjistä/käsikirjoittajista) rikkoo stereotypisiä kaavoja heittäen lolit, tsunderet ja yanderet nurkkaan muodostaen aivan omanlaisensa hahmokaartin ja juonikaaren. Nämä kolme mangakaa ovat kaikki naisia, jotka ovat nousseet maailmanmaineeseen niin omaperäisen piirrustustyylin ja vahvojen naisten ansiosta.

Sugar Sugar Rune

Kirjoittanut/ kuvittanut: Moyoco Anno

Julkaistu: 2003- 2007(Kodansha)

Suomennettu: 2008- (Sangatsu Manga)

Osia: 8/8

Ikäraja: Yli 10-vuotialle

"Tässä hertainen kaksikko, joka vie sydämmet - kirjaimellisesti!  Ystävättäret Chocola ja Vanilla ovat tulleet meidän maailmaamme Taikamaasta, jonka seuraavaksi kuningattareksi kumpikin on ehdolla. Voittaja on se, joka määräaikaan mennessä kerää enemmän sydämiä. Kun joku ihastuu pikkunoitiin nämä sieppaavat itselleen tunteen, joka kiteytyy sydämmen muotoiseksi jalokiveksi. Mitä vahvempi tunne, sitä arvokkampi saalis... Mutta joku tahoo häiritä kilpailua, ja Chocolan ja Vanillan ystävyyskin joutuu mittelössä koetukselle. Sangatsu Mangan uusi tyttöjen sarja Sugar Sugar Rune tarjoaa reilusti romantiikkaa ja huumoria, ripauksen jännitystä ja makeaa mahan ja silmien täydeltä." (1. osan takakansiteksti)

Moyoco Annon tyttöenergia on huippulaatua. Päähenkilö Chocola on tyypillinen Annon hahmo, tuittupäinen ja rohkea, joka ei pelkää olla oma itsensä. Nuoremmille lukijoille Chocola on rohkea roolimalli, ja vanhemmat lukijat taas löytävät sarjasta kritiikkiä japanilaista (ja mangamaista) naiskuvaa kohtaan. Huolimatta siitä, että tytöt yrittävät saada poikein sydämmet sykkimään, tämä ei ole mitään parisuhdehöttöä. Ihmisillä on rajattomasti sydämmiä tuhlattavatksi, joten ihastuksia tulee ja menee, mutta tytöt eivät itse saa langeta rakkauden ansaan, sillä heillä on vain yksi sydän. Varjellessaan ainoaa sydäntään Chocola pohtii ihastumista ja rakastumista kriittisestä näkökulmasta, mutta samalla uteliaana, hieman kadehtien. Romantiikkaa, räväkkyyttä ja ihania yksityiskohtia ei säästellä kun tytöt tekevät taikojaan voittaakseen kuningatarkisan!

Nana

Kirjoittanut/kuvittanut: Ai Yazawa

Julkaistu: 1999-? (Shueisha)

Suomennettu: 2008-?(Egmont)

Osia: 21/?

Ikäraja: Yli 14-vuotiaille

"Kaksi erilaista Nanaa. Yhteinen kohtalo. Punk-prinsessa ja rakkaudennälkäinen pikkukaupungin tyttö Tokion sykkeessä." (1. osan takakansiteksti)

Nuorille aikuisille suunnattu Nana tarjoaa ihmissuhdesotkuja ja ikuista ystävyyttä kahden Nanan seurassa. Nanat eivät tunne toisiaan entuudestaan, mutta päätyvät yhteiseen asuntoon Tokiossa. Nana O tuo Nana K:n (jota kutsutaan myös Hachiksi) elämään punkbändin soittajineen, jotka laittaa Nana K:n elämän päälaelleen, sillä hän on elänyt normaalia japanilaisneitosen elämää ilman hairahduksia undergroundimpaan popullaarikulttuuriin. Nana O taas saa Nana K:sta tärkeän tukipilarin ja uskollisen ystävän. Elämä Tokiossa ei ole helppoa, eikä asiaa helpota Nana O:n bändin Black Stonesin nouseminen julkisuuteen, jolloin se joutuu kilpailemaan Nanan entisen poikaystävän bändin kanssa. Bisnes, julkisuus sekä menneisyyden arvet ja haamut sotkevat kummankin tytön elämän lopullisesti. Nana O kamppailee kahden intohimonsa musiikin ja poikaystävänsä Renin välillä, kun taas Nana K joutuu tilanteeseen, jossa hän joutuu valitsemaan järjen ja tunteen välillä. Luvassa on sisaruutta, menneisyyden haamuja ja kurkistus Japanin raadolliseen viihdeteollisuuteen, unohtamatta Yazawan omaperäistä piirrustustyyliä.

Aron morsiamet (Otoyomegatari)

Kirjoittanut/kuvittanut: Kaoru Mori

Julkaistu: 2009-? (Kadokawa)

Suomennettu: 2014-? (Punainenjättiläinen)

Osia: 8/?

Ikäraja: Yli 10-vuotiaille

" Emman tekijän upea uutuus, joka sijoittuu 1800-luvun Keski-Aasiaan! Tarina seuraa aluksi tuoreen morsiamen, Amiran, sekä hänen uuden perheensä elämää. Myöhemmin muun muassa kuljetaan tutkimusmatkailijan seurassa ja tutustutaan uusiin seutuihin - ja uusiin morsiamiin. Upea piirrosjälki, taidokas tunnelmanluonti, uskottavasti rakennettu eksoottinen miljöö sekä useat kiinnostavat henkilöhahmot tekevät Aron morsiamista vuoden mangatapauksen!" (1. osan takakansiteksti)

Suosittelen tätä sarjaa jokaiselle, vaikkei mangasta pitäisikään. Aron moriamen aihe on harvinainen jopa kirjallisuudessa, ja vielä harvinaisempi mangassa. Ensimmäinen morsian on Amira, joka nai itseään kahdeksan vuotta nuoremman Karlukin ja muuttaa asumaan uuden perheensä luokse. Amira ja Karluk ovat sarjan seuratuin pariskunta, mutta englantilaisen tutkimusmatkailija Smithin mukana tavataan myös monia muita naisia. Aron morisiamet eivät mene naimisiin rakkaudesta, vaan vanhempien sopimuksesta ja heidän käytöstään rajoittavat yhteisöjen uskomukset ja tavat, joita sarjassa esitellään. Avioliiton ja naisten elämän lisäksi sarjassa esitellään tarkoin erilaisia käsityömenetelmiä ja symboliikkaa, Morin kuvituskin kuoseineen on silkkaa karkkia silmille.

Naistenviikkohaasteen postaussarja osa 1: Tietoa naisista

Tänään alkaa naistenviikko ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi haastoi kirjabloggaajat bloggaamaan tämän viikon aikana jotakin naisiin ja kirjallisuuteen liittyvää. Minulla on suunnitelmissa tehdä tällä viikolla postaussarja, jossa suosittelen teemoittain joka päivä kolme kirjaa, jotka liittyvät naisiin tai joissa on vahvoja naishahmoja.

Postaussarja alkaa naisia käsittelevillä tietokirjoilla.

© Ethell Red

Eevan tyttäret, naisen, lapsen ja perheen historia

Kirjoittanut: Kaari Utrio

Kustantaja: Tammi

Julkaistu: 1984

Sivuja: 465

"Näistä asioista kouluhistoriat ovat vaienneet. Eurooppalaisen naisen, lapsen ja perheen historia on kokonaisselvitys. Se kiinnostaa miehiä ja naisia.

• Milloin naiset lakkasivat olemasta pappeja?

• Miksi avioero kiellettiin?

• Oliko ritariromantiikka viatonta?

• Rakastivatko vanhemmat lapsiaan?

• Miksi kaikki naiset valehtevat?

• Onko neitsyys todella tärkeä?

• Miten pääsee noidaksi?

• Kuka on langennut nainen?

• Olivatko perheet ennen suuria?

Eevan tyttäret antaa vastauksen näihin ja moniin muihin kysymyksiin. Eevan tyttäret on täynnä uutta ja ällistyttävää tietoa. Eevan tyttäret kumoaa käsityksemme siitä minkälaista on ollut. Eevan tyttäret naurattaa, itkettää ja hämmästyttää. Naisilla on historia. Nyt se on kirjoitettu."

Kaari Utrion kirja on vanha, mutta en tiedä parempaa suomenkielistä teosta, jossa käsiteltäisiin sivuun jätettyä historiaa yhtä laajasti ja monipuolisesti. Kirja kertoo naisten ja lasten historiasta jo kauan ennen ajanlaskun alkua, kun naiset toimivat papittarina ja luomiskertomusten keskeinen henkilö oli nainen, aina siihen kuinka ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen naiset saivat äänioikeuden. Utrion piikikäs sävy tekee kirjasta mielenkiintoista luettavaa. Kirjassa kurkistetaan niin orjien kuin aatelistenkin arkeen, ja kuullaan mitä omituisimmista ja julmimmista käsityksistä, jotka ovat alistaneet naisen miesten holhouksen alaisikse, syntipukiksi ja toisen luokan kansalaisen asemaan lähes säädystä rippumatta.

© Ethell Red

Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa

Kirjoittanut: Kirsi Vainio-Korhonen

Kustantaja: WSOY

Julkaistu: 2012

Sivuja: 255

"Ujostelemattomat vie naisten elämänpiirin kursailemattomimpaan historiaan, kätilöiden maailmaan. 1700-luvun varhaismodernien uraäitien seurassa pääsemme kiristämään kureliivejä, testaamaan puhdistavia yrttejä, toteamaan arsenikin vaikutukset aborttilääkkeenä ja löytämään yllättäen isätkin synnytyshuoneesta.

Lapsikuolleisuus oli valtakunnan kiperimpiä kysymyksiä, ja anatomiaan perehtyneillä lapsenpäästäjillä oli merkittävä rooli muutoksessa kohti parempaa. Kätilöt olivatkin naisista ainoita, joiden hilkkojen sallittiin vilahdella öisen kaupungin pimeillä kaduilla. Niiden varsilta löydämme vuosisatojen takaiset uskomukset elämän ihmeestä sekä ”hyväpäiset vaimot”, joiden käsissä lepäsi vastasyntyneiden elämä ja toisinaan myös tuomioistuinten antama tutkintavastuu lapsenmurhista ja aviorikoksista.

Turun yliopiston Suomen historian professori, FT Kirsi Vainio-Korhonen on naishistorian sujuvasanainen popularisoija, joka on keskittynyt erityisesti Suomen Ruotsin vallan aikaan. Hän on julkaissut esseekokoelman Suomen herttuattaren arvoitus sekä teoksen Sophie Creutzin aika."

Kätilön ammatti on lähes poikkeuksetta mielletty naistentyöksi, kätilöitä on kunnioitettu lapsenpäästäjinä ja halveksittu noitina. Ujostelemattomat avaa kätilön ammattia 1700-luvulta lähtien jolloin kätilöt olivat aikansa uranaisia. Kätilöt eivät olleet mitään koukkunokkaisten parantajien oppityttäriä vaan hyvään oppiin lähetettyjä porvarisneitoja. Kirjassa sivutaan kätilön työn lisäksi käsityksiä ja asenteita naisten seksielämään, raskausaikaan ja avioliittoon.

© Ethell Red

Naisen iholla, 32 tarinaa tatuoinneista

Kirjoittanut: Belitz-Henriksson, Oja & Ranta

Kustantaja: Tammi

Julkaistu: 2013

Sivuja: 160

" 'Tatuoinneilla häivytän lapsuudenkotiini kuuluneita asenteita ja pelkoja.'

'Olen miettinyt että tatuoisin itseeni myös keskenmenneen raskauteni lasketun ajan.'

'Osa tatuoinneista kertoo elämänvaiheista, joita en tunnista lainkaan omakseni. Se ei haittaa.'

'Omat kuvani ovat arkipiväinen osa minua, eivät päivittäisen intoulun aihe.'

Tässä kirjassa kolmisenkymmentä eri ammateissa toimivaa 17-67 -vuotiasta naista paljastaa itsensä kameralle ja kertoo tarinoita tatuointiensa takaa. Kirja on myös kuvaus tämän ajan tatuoinneista Suomessa. Sen ennakkoluuloja murtava sanoma on selkeä: tatuoinnit ovat salonkikelpoisia."

Vaikkei tatuoinneista olisi kiinnostunut suosittelen kirjaa silti, sillä tässä on kysymys aidoista kokemuksista ja elämäntarinoista, joihin tatuoimatonkin voi samaistua.Yleensä tatuoinneista kertovat kirjat keskittyvät tatuointien symboliikkaan tai historiaan, jolloin runsaasti tatuoidut ihmiset tienasivat elantonsa sirkuksessa, mutta tämä kirja pureutuu kokemukseen tatuoituna naisena olemisesta. Nykyään monilla on tatuointeja, mutta naiset joutuvat selittelemään tatuointejaan enemmän kuin miehet, ja tatuoituihin naisiin liittyy paljon enemmän ennakkoluuloja kuin tatuoituihin miehiin. Naiset kertovat miksi he ovat ottaneet tatuoinnit ja millaisia reaktioita he ovat saaneet kuvistaan. "Huonon naisen leima" on vaihtunut itsensä koristelemisiin ja merkityksellisyyteen, ja ennen kaikkea tatuoinnit symboloivat myös määräysvaltaa omasta kehosta.

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Kirjoittanut: Emmi Itäranta

Kustantaja: Teos

Julkaistu: 2015

Sivuja: 335

★★★★☆

"Toistuvien tulvien koettelemalla saarella nuori kutoja Eliana löytää Seittien Talon pihasta verisen, puhekyvyttömän naisen. Vain naisen ihoon kirjoitettu nimi vihjaa siitä, kuinka hän on päätynyt kutojien luokse.

Tulvien pahetessa myös tuntematon sairaus alkaa vaivata saaren kasveja, eläimiä ja ihmisiä. Äänettömän naisen tarinaa selvittäessään Eliana löytää itsensä keskeltä saaren  historian j anykyisyyden kudelmaa, jonka langat lomittuvat ja kietoutuvat toisiinsa kuin kutojien seinävaatteissa - tai niissä unissa, jotka ovat saarella kiellettyjä.

Kudottujen kujien kaupunki on Emmi Itärannan toinen romaani. Sen mestarillisesti kudottu juoni, syvä inhimillisyys ja tarkka, kaunis kieli näyttävät maailman joka on meillekin totta."

Olen aiemmin lukenut Itärannalta Teemestarin kirjan, josta en pitänyt niin paljon kuin olisin olettanut. Huolimatta latteasta kokemuksesta, jonka Teemestarin kirja minulle antoi, tartuin silti Kudottujen kujien kaupunkiin, en ole kyllä ihan varma miksi.

Kirjan päähenkilö on nuori kutoja Eliana, joka elää muiden kutojien tavoin Seittien talossa, joka on yksi Taitojen Taloista. Seittein Talon lähettyviltä löytyy nuori, pahoinpidelty nainen, jolla on tatuoitu käteen Elianan nimi. Naista aletaan hoitaa Seittien Talossa ja hän jää sinne asumaan, kun hän osoittautuu taitavaksi kutojaksi, eikä pysty kertomaan mitään itsestään.

Sen lisäksi että Eliana yrittää selvittää miksi tytön kädessä lukee hänen nimensä, hän pyrkii myös säilyttämään salaisuutensa. Kaupungissa, jossa unien näkö on kielletty alkaa ilmetä uniruttoa, joka tekee kaupunkilaisten elämästä entistäkin tukalampaa jo valmiiksi totalitaarisen vallan alla.

Kamppailessaan näiden asioiden kanssa Eliana ja puhumaton Valeria alkavat pikkuhiljaa lähntyä.

Kirja käsittelee taas tärkeitä teemoja, mutta minusta oli mukavaa, että tässä kirjassa oli tärkeiden teemojen lisäksi enemmän seikkailun ja juonen tuntua. Itärannan tyyli sopii paljon paremmin fantasiaan kuin dystopiaan. Lisäksi hänen luovuutensa pääsi kunnolla kukoistamaan, kun hän sai luoda kokonaan oman maailman ilman meidän maailmamme rajoituksia. Kirjassa oli monia elementtejä joista pidin, kuten unet, taitojen mukaan jaetut talot sekä erityisesti tatuoinnit. Tatuoinnit ovat liian vähän käytetty elementti suomalaisessa kirjallisuudessa, ja alkujaan se olikin yksi syy, joka sai minut jatkamaan kirjaa hitaasta alusta huolimatta.

Tässä kirjassa on samoja elementtejä kuin Teemestarin kirjassa, totalitaarinen valtio sekä päähenkilö, joka piilottelee salaisuuttaan. Toisin kuin Norian seikkailuissa, Elianan kapina ei jää yksilötasolle, vaikkei hänestä tule Katnissin tapaista kapinan keulakuvaa. Teemoista taas ympäristö ja ihmisen tuhovoima ovat kirjassa keskeisiä, mutta mukaan mahtuu myös useampia teemoja kuten sukupuoli, eikä nyt puhuta vain miehistä ja naisista.

Vaikka alku kangerteli pidin silti kirjasta todella paljon. Elianan ja Valerian suhde oli ihanan rauhallinen, eikä olennaisesta lipsuttu mihinkään vaaleanpunaiseen huttuun ja palattu taas takaisin etenemään juonessa,vaan nämä kaksi asiaa kulkivat koko ajan rinnakkain. Myös sukupuolen käsittely tässä kirjassa oli positiivinen yllätys, vaikka Ila olikin pienessä roolissa.

Odotan mielenkiinnolla millaisia kirjoja Itäranta tulee tulevaisuudessa meille tarjoamaan. Henkilökohtaisesti toivon sen olevan lisää fantasiaa, mutta tuskin tulen karttamaan muitakaan genereitä, jos hän niistä kirjoittaa.

Kesälukumaraton 2016 koonti

 

kuva: Niina Tolonen

Kesälukumaraton ja täten myös blogini ensimmäinen maraton on takana päin. Vaikka maratonini loppui jo eilen ilta kahdeksalta sain blogattua vasta nyt, sillä eilinen ukkosmyrsky on aiheuttanut ongelmia netin kanssa vielä tänäänkin. 

Ainoa tavoitteeni tällä maratonilla oli oikeastaan lukea Emmi Itäranna Kudottujen kujien kaupunki loppuun, ja onnistuin siinä. Itärannan kirjasta tuli luettua 171 sivua, joiden lukeminen oli nopeaa, sillä kirjan juoni alkoi tiivistyä huomattavasti loppua kohden ja sivuja oli vain pakko ahmia, mutta tästä lisää sitten kirjan omassa bloggauksessa. Kudottujen kujien kaupungista siirryin seuraamaan bussimatkaromanssi ja teinirakkautta Rainbow Rowellin Eleanor ja Park -kirjassa, josta luin 133 sivua ja niiden perusteella uskallan sanoa, että tämä kirja tulee olemaan yksi söpöimpiä mitä ole lukenut. Ei ollut huono ostos!

Vaikka maratonpäivänä oli tarkoitus rentoutua ja uppoutua kunnolla kaunokirjallisuuteen, niin silti opiskelijan omatuntoni alkoi kolkuttaa, jolloin päädyin lukemaan 29 sivua Filosofit -opuksesta, niistä vain muutama liittyi tehtäviini (Sokrates, Platon, Aristoteles) ja lopuksi päädyin muuten vain selailemaan mielenkiintoisia aiheita.

Sivusaldoksi kerääntyi siis 333. (Onkohan tuolla luvulla jotakin enteitä tai piilomerkityksiä?) Sivumäärä jäi alle puoleen siitä mitä useimmilla muilla maratoonareilla, mutta olen enemmän tyytyväinen siihen flowhun, jonka sain lukiessani kirjoja, lähes ollenkaan miettimättä koulujuttuja.

Kaiken kaikkiaan pidän ensimmäistä maratoniani oikein onnistuneena, vaikka 24-tuntisesta ajasta tuli käytettyä ehkä vähän yli puolet, mutta pitihän sitä nukkuakin. Uskon että tulen jatkossakin osallistumaan maratoneihin, mikäli ulkoiset olosuhteet sen sallivat ja saatan ehkä itsekin pitää pari omaa maratonia ihan vain sen takia, että huomasin kuinka mukavalta tuntui lukea lähes koko päivä.

Aika yksitoikkoisen näköinen pino. © Ethell Red

Unpopular Bookish Opinions + Lukumaraton + Naistenviikko + Kesän kirjafiilistely

Kesä on puolessavälissä mutta tuntuu etten ole ollut juuri ollenkaan lomalla, kiitos enkun ja filosofian itsenäisten kurssien. Loppukuusta pitäisi mennä töihinkin, huh. Kiireiden takia en ole ehtinyt postata Unpopular bookish opinions -haastetta, jonka sain Kirjavarkaalta, enkä oikein suunnitella kesän lukumaratonia, joten tämä postauspökäle sisältää sekä haasteen, maratonsuunitelmat, naistenviikko suunnitelmat, sekä yleistä kirjafiilistelyä.

Unpopular bookish opinnion -haaste

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

1.Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.

2.Vastaa haasteen kysymyksiin.

3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.

4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta, ja linkitä heille postauksesi, jotta he tietävät, mikä on homman nimi.

… ja itse kysymykset tulevat tässä:

1. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kaikki muut pitävät, mutta sinä et

En nyt tiedä kuinka pidettyjä nykyään nämä koulun pakkolukemiset ovat, mutta epäisänmaallisesti sanon Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Vaikka olisi kuinka klassikko, se ei muuta sitä kuinka raskaslukuinen teos oli, olihan siellä välillä hauskojakin sutjauksia, mutta muuten teos oli puuduttava.

2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät

En ole ihan varma kuinka moni tykkää Laura Gustafssonin Huorasadusta, mutta olen kuullut sen olevan melko hämmentävä teos, josta ei oikein tiedä pitääkö vai eikö, mutta minulle se on yksi lempikirjojani.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen henkilön kanssa, jonka et olisi halunnut

BDB-fanit, olkaa kilttejä älkääkä ampuko, mutta minä en pidä Blayn ja Qhuinnin parituksesta. Heidän suhteensa oli sellaista soutaamista ja huopaamista liian kauan, sillä Qhuinn ei osannut päättää ollakko homo vai eikö olla. Lisäksi en pitänyt siitä kuinka Qhuinn kohteli Blaytä. Onhan muissakin kirjoissa ollut päähenkilöiden vastahakoisuutta, mutta Qhuinin käytöstä ei olisi pitänyt sietää niin kauan. Minusta Qhuinin olisi pitäyt päätyä yhteen jonkun uuden hahmon kanssa ja Blayn Saxtonin kanssa. Sori.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty

Kauhu, johtuu lähinnä siitä, ettei kauhu ole minusta kauhua vaan lähinnä synkällä tunnelmalla fiilistelyä. Yleensä pelottavimmat kirjat ovat fantasiaa tai dekkareita, mutta varsinainen kauhu jonka kuuluisi olla pelottavaa ei juuri hetkauta minua.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä

Yön talo -sarjan Zoey Redbird on aivan äärimmäisen raivostuttava Mary Sue! Hän on kaunis jumalattaren valittu, jolla on uniikit tatuoinnit ja hänelle tapahtuu kaikkea mitä muutosta odottavalle ei kuuluisi tapahtua. Ja ne miessotkut vasta kamalaa luettavaa olivatkin, parhaimmillaan Zoeyn ympärillä on neljäkin jätkää ja jos he ovat mustasukkaisia Zoeysta kun tämä ei osaa kenen kanssa on niin vikahan on miehissä, eikä Zoeyn toilailuissa! Ei hitto kun ärsyttävä hahmo.

6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et

Kari Hotakainen, hänen kirjansa ovat minusta ihan ok, mutta eivät niin hyviä kuin hehkutetaan. Lisäksi liiallinen tyylikeinoilla kikkailu ottaa välillä päähän.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa

Täällä pohjantäden alla, sillä en vain pidä sotakirjoista.

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty sarja tai elokuva

Sookie Stackhouse -sarjan tv-versio on parempi kuin alkuperäinen formaatti. Tv-versiossa päästään näkemään myös muitakin hahmoja kuin Sookieta, lisäksi juonia on enemmen. Hahmot ovat myös paljon persoonallisempia kun heitä ei tarkkailla vain Sookien näkökulmasta.

Kiitos Kirjavarkaalle!Tämä haaste on ollut niin monessa blogissa, etten tiedä kuka olisi vielä sitä vailla, mutta jos tällainen vääryys on päässyt tapahtumaan etkä ole saanut haastetta, niin nappaa kysymykset tästä ja vastaa niihin. Kirjallisia mielipiteitä ei ole koskaan liian vähän!

Lukumaratonisuunnitelmat

Ja kaikkea muuta -blogin Minna vetää tänä kesänä Blogistanian kesälukumaratonin, jossa on siis tarkoituksena lukea 24h ja kertoa miten sujui. Blogiaikanani lukumaratoneja on ollut, mutten ole niihin osallistunut, sillä yleensä ne ovat sattuneet keskelle kiireisintä kouluaikaa. Nyt kuitenkin ajattelin osallistua ja nipistää kesäkursseistani yhden päivän vain ja ainoastaan lukemiselle, tosin saatan hieman lukea myös filosofiaa, vaikka pääasiallinen tarkoitukseni olisi lukea kaunokirjallisuutta.

 

©Ethell Red

Lukupinossani on siis Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki, joka on minulla kesken, tavoitteena olisi saada luettua se loppuun huomenna. Jos Itärannan teos ei nappaa tai saan sen luetuksi varalla on myös Rainbow Rowellin Eleanor ja Park, Iain M. Banksin Pintakuvio, Alexandra Salmelan Antisankari sekä Päivi Alasalmen Joenjoen laulu. Eikä tietenkään unohdeta jäätävää mangapinoa, joka ei ole juurikaan pienentynyt kesän aikana. Ja jos mikään noistakaan ei nappaa, niin hyllystä löytyy niin Finnconin kuin kirjapäivien löytöjä, sekä vanhempia hankintoja.

Sen lisäksi että saisin Itärannan kirjan luettua minua kiinnostaa kovasti Rowellin kirja, sillä olen selaillut sitä ja se vaikuttaa kiinnostavalta. Myös Banksin kirja houkuttaa, lähinnä sen takia etten yleensä lue scifiä, mutta jokin tuossa viiden euron löydössä veti puoleensa ja haluaisin selvittää mikä.

Ajattelin aloittaa maratonin tänään klo20.00, jolloin lopettaisin sen huomenna samoihin aikoihin. Toivottavasti maraton sujuu hyvin sekä lukufiiliksen että sen suhteen että lähipiiri oikeasti ymmärtää että haluan yhden päivän kesälomasta jolloin ei tarvitsisi tehdä koulutöitä.

Naistenviikko

Tuijata-blogissa haastetaan kirjabloggarit naistenviikolla bloggaamaan jotakin naisista ja kirjallisuudesta. Blogata voi naisen kirjoittamasta kirjasta, kirjallisuuden naiskuvista, tietoiksu naiskirjailijoista tai ihan mitä vaan, kunhan bloggaukseen liittyy kirja/kirjallisuus ja nainen/naisena oleminen.

Jos joku ei ole vielä huomannut minulla on taipumusta tarkastella naisten asemaa ja lukea siihen liittyvää kirjallisuutta, joten kaiken kiireen keskelle oli "pakko" osallistua tähänkin. Naistenviikolla pyrkimyksenäni olisi suositella, joka päivä kolme kirjaa jonkun tietyn naisiin liittyvän teeman mukaan, joten poikkeuksellisesti silloin (toivottavasti) tulee yksi bloggaus päivässä.

Kesän kirjafiilistely

Tosin minusta tuntuu etten ole kesällä kirjafiilistellyt juuri sen enempää kuin normaalistikaan, mikäli Finnconissa ja Vanhan kirjallisuuden päiviä ei lasketa. Kirjoja on tullut luettua niukasti, enkä ole saanut luettua yhtä ruotsin- ja yhtä englanninkielistä kirjaa kuten suunnittelin. Joku voisi sanoa, että tässä on vielä aikaa, mutta se vähäinen aika joka minulta nyt jää koulutöiden jälkeen menee kohta kesätöihin ja sitten alkaakin taas koulu ja kirjoituksiin luku :,-)

Kyllähän koulunkäynti on lukemista, muttei sellaista mitä aina jaksaisi. Tosin lohduttaudun ajatuksella, että syksyn kirjoitusten jälkeen minulla olisi hieman aikaa itselleni, mutta saas nähdä.

Vaikka kesä lähestyy loppuaan ja koulu alkuaan en aio silloinkaan lopettaa lukemista, bloggaustahtini vain hidastuu vaikkei se ole milloinkaan ole ollut kovin nopea. Toivon että lukumaratonilla ja naistenviikolla saan korvattua tulevaa kirjakatoa.

Yleensä en päätä bloggauksia kysymyksiin, mutta nyt on pakko: Osallistutko lukumaratoniin? Entäs naistenviikon lukusuunnitelmat?

 

Viikonloppu täynnä kirjallisuutta!

Arvatkaa missä olin © Ethell Red

Perjantai ja viikonloppu sujui kirjallisissa tunnelmissa. Perjantaina olin kaverini kanssa vähän aikaa Sastamalassa, Vanhan kirjallisuuden päivillä. Vaikka Vanhan kirjallisuuden päivät kuulostavat siltä, että yliopistoista eläkkeellä jääneet professorit tulevat sinne ostamaan antiikkisia harvinaisuuksia ja kuuntelemaan luentoja, niin se ei ole vain sitä. Vanhojen kirjojen joukostä löytyy myös ei niin vanhoja kirjoja, sekä aivan uutukaisiakin kustantamoiden omilta myyntipisteiltä. Kirjoja löytää laidasta laitaan edulliseen hintaan.

Kirjapäivillä on myös luentoja ja minua harmitti, etten ehtinyt kuuntelemaan Valtavasti fantasiaa -paneelikeskustelua, sillä keskustelijoina olisi ollut Paula Havaste, Emmi Itäranta ja Salla Simukka!

Harmituksesta huolimatta Kirjapäivistä ei jäänyt pelkkää luuta käteen vaan kirjahyllyyn tuli lisäystä neljän kirjan verran, joista yhtä olin lähtenyt etsimäänkin. Tärkein löytöni oli Virginia Woolfin Oma huone, joka on yksi feministisen kirjallisuuden kulmakiviä. Toinen kirja, joka oli ostoslistallani oli Margaret Atwoodin Penelopeia, jonka olen jo lukenut ja josta on arvostelukin, mutta sen sijaan mukaan tarttui samaiselta kirjailijalta Nimeltään Greace. Muita heräteostoksiani olivat Rainbow Rowellin Eleanor ja Park, sekä Feministinen filosofia, jonka ovat toimittaneet Johanna Oksala ja Laura Werner.

Vanhan kirjallisuuden päivien saalis © Ethell Red

Suosittelen tutustumaan Vanhan kirjallisuuden päiviin, jos ensi vuonna on aikaa, sillä sieltä löytyy kaikille kaikkea. Lisäksi vanhojen kirjojen joukosta voi löytää kauan etsimänsä aarteen, no(lo)stalogisen nuoruuden lempikirjansa tai jotakin undergroundia josta ei ole ikinä kuullut. Myös sarjakuvien keräilijän kannataisi vilkaista ensi vuoden tarjontaa, sillä niitäkin sieltä löytyy. Ja huom. tuolla voi opetella tinkaamista.

Lisää kirjallisuutta viikonloppuun toi Tampereen yliopistolla järjestetty Finncon, joka keskittyy fantasiaan ja scifiin. Erityisen mielenkiintoista tästä tapahtumasta teki sen etten ole ennen ollut Finnconissa, sekä se, että siellä pyöri kirjailijoita, joita olin lukenut. Suurin osa ajasta meni myyntipöytien selaamiseen ja käyntikorttien hamstraamiseen, mutta oli siellä monta mielenkiintoista ohjelmaakin. Kävin kuuntelemassa mm. Sotaisaa kirjallisuutta -keskustelua, käännöskeskustelua sekä fantasian ja romantiikan yhdistämistä koskevaa keskustelua, sekä paria muuta.

Etenkin tuttujen kirjailijoiden läsnäolo oli hämmentävää, sillä minulla on kirjailijoista melko, voisiko sanoa amerikkalainen mielikuva, sillä jotenkin heidät kuvittee vain kirjoittavan ylpeässä yksinäisyydessään ja antavan välillä haastatteluja. Finnconissa myös kirjailijat hyörivät ja pyörivät myyntipöytien seassa ja juttelivat ihmisille, keskusteluissa heistä sai tosi mukavan ja hauskan ihmisen mielikuvan. En sano, että kirjailijat olisivat jotenkin töykeitä vaan on vaan outoa huomata että yhtäkkiä vieressä seisookin kirjailija jolta on lukenut kirjan, ja se puhuu ja nauraa ihan samoille asioille kuin lukijarahvas. :-D

Bongasin myös pari bloggaria sieltä, mutta en uskaltanut mennä juttelemaan, mutta jos joku seuraamistani bloggareista huomasi pienen punaiseen ja mustaan pukeutuneen rillipään tuijottavan, niin se olin luultavasti minä miettien uskaltaisinko sanoa jotain.

Kaiken kaikkiaan Finnconista jäi tosi hyvä mieli, lukuun ottamatta sitä, että löysimme kavereiden kanssa alakerran kirpparin ja taidekujan vasta eilen, kun kaikki rahat olivat jo lopussa. Rahaa meni kirjoihin, koruihin ja fanitavaraan, enimmäkseen kirjoihin. Ostin mm. Iain M. Banksin Pintakuvio, Kristallimeri, tarinoitamerirosvoista –novellikokoelman, Siiri Enorannan Surunhauras, lasinträvä, Sheri S. Tepperin Portti naisten maahan, Christie Goldenin Warcraft: Durotan ja Anni Nupposen Hirviöasiakaspalvelun, joka oli aivan hulvaton. Mukaan tarttui myös lukunäyte JP Koskisen Luciferin oppipojat –kirjasta, joka julkaistaan ensi kuussa.

Finnconin kirjasaalis © Ethell Red

                                     

Kuvailevia © Ethell Red

Tyylikästä © Ethell Red

All men must die © Ethell Red

 

Käyntikortteja © Ethell Red

Finncon järjestetään seuraavan kerran 2018 Turussa, pitää katsoa missä päin Suomea silloin oleilen. :-)