Anu Holopainen: Ihon alaiset

★★★★☆

Kirjoittaja: Anu Holopainen

Kustantaja: Karisto

Julkaistu: 2015

Sivuja: 202

"JARAN on odotettava voisi ennen kuin hän voi itse päättää ulkonäkönsä  muokkauksesta. INKAN pitää vielä miettiä, mitä hän todella haluaa. MATIAS vihaa muokkauksia ja joutuu elämään vihollisten keskellä. PLASTIKPRINCESS  tietää miten hankkia rintaimplantit, vaikkeivat rahat ja ikä riitäkään.

Ihon alaiset on kylmäävä kuva on kylmäävä kuva tulevaisuudesta, joka ei ehkä ole kaukana. Moderni ja monipuolinen tarinakooste - blogikirjoituksia, nettipostauksia, TV-katkelmia - on suositun nuortenkirjailijan uusi vahva näyttö"

Ulkonäkökeskeisyys ei ole nykyäänkään vierasta, päinvastoin, mutta Holopaisen kirjassa ulkonäkö, ja mieluiten muokattu sellainen, vaikuttaa niin ystäväpiiriin kuin opiskelu- tai työpaikan saantiin. Ulkonäöstä on tullut uusi fundamentalistinen uskonto kiihkoilijoineen ja terroristeineen. Ihmiset ovat ulkonäön orjia, ihon alaisa, kuten nimikin kertoo.

Ihon alaiset kertoo siis tulevaisuudesta, jossa kauneusleikkaukset ja kehon muokkaukset ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus. "Luomuilua" eli muokkaamattomuutta katsotaan karsaasti. Ei ole väliä ketä muokkaa mitäkin ja mitenkin, kunhan ei ole luomu. Leikkauksia oikeutetaan mm. itsensä ilmaisulla ja mielenterveyden edistämisellä (poistaa itsetunto-ongelmia, mukamas). Luomut taas saavat osakseen vihaa koska haluavat poistaa leikkaukset ja samalla niiden hyvät puolet.

Vaikka kirjan ulkonäkökeskeinen maailma oli inhottava, oli se myös kiehtova. Minua kiinnostaa ja oikeastaan viehättääkin ajatus, että tatuoitu ja muokattu ihminen saisi ennemmin työpaikan kuin luomu. Veikkaisin että jos eläisimmen kirjan mukaisessa maailmassa minulla olisi keijunkorvat ja animesilmät. Toisaalta näin muokkaushuumassa enemmän huonoa kuin hyvää. Keijunkorvien hyväksyntä ei tee maailmasta, jossa ihmisiä hakataan ja jopa tapetaan luomuilun tai muokkailun takia, lainkaan parempaa.

Hahmoja ja näkökulmia oli monia, ulkonäkö hallitsi heidän kaikkien elämää halusivatpa he sitä tai eivät, sitä ei päässyt pakoon.

Jara ja Inka ovat kumpikin maltillisia ulkonäön suhteen, vaikka Jara kallistuukin enemmän muokkausten puolelle. He haluavat olla omia itsejään ja antaa muiden olla, he eivät ehkä ymmärrä kaikkien mielipiteitä ulkonäöstä, mutta sehän on vain inhimillistä. Jaran muokkaushalu lienee pohjautuvan enemmän teinimäiseen ryhmäpianeeseen kuin puhtaasti omaan haluun, sillä hän vertaa itseään jatkuvasti muokattuihin kavereihinsa ja häpeää luomuuttaan. Inka on tyytyväinen itseensä, vaikka uskoo joskus muokkaavansa itseään, hän kuitenkin alkaa kyseenalaistaa itseään kun Jara ajattelemattomuuttaan hehkuttaa muokkauksia.

Kirjan ääripäät taas ovat PlastikPrincess ja Matias. PlastikPrincess on yläastelainen prostituoitu, joka yrittää kaikin keinoin keplotella itsensä muokattavaksi. Hän pitää blogia, jossa kertoo kuinka on ansainnut rahansa. Matias on ääriluomu, joka elää "muovipään" ja "silpojan" kanssa, kokien arvopohjaista pahoinvointia mihin tahansa meneekin. Hän kuuluu aktivistiryhmään, joka vastustaa muokkauksia yleensä rauhallisesti.

Pidin eniten Inkasta, joka oli järkevä ja sinut muokkaamattoman itsensä kanssa. Toisaalta janosin tietää mitä PlastikPrincesille tulee tapahtumaan, vaikka inhosinkin koko hahmoa. Tai oikeastaan säälin enemmän, mutta hänen ajatuksensa ja käytöksensä aiheuttivat sapen kiehumista. Hän keräsi vapaaehtoisesti rahaa myymällä itseään ja vielä ylpeili sillä. Hänen osiaan lukiessani päässäni soi vaan:"Hän on alaikäinen! >:-("

Juurikin Plasticprincessin takia en suosittelisi kirjaa alle 15-vuotialle (vaikka olisin luultavasti olisin lukenut tämän nuorempanakin, jos tämä olisi jo julkaistu, mutta kaksinaismoralismi on niin kivaa).

Kaiken kaikkiaan ajatuksia ja tunteita herättävä kirja, vaikka lyhyt olikin. Vaikkei vielä leikkauksista ja muokkauksista ole Suomessa tullut suositeltavia, on häkellyttävää huomata että siihen suuntaan taidetaan olla menossa. Kirja sopii hyvin nuorille, niin kuin se on suunnattukin, mutta myös vanhemmat lukijat löytävät siitä ajattelemisen aihetta.

Kirja voi kuitenkin olla herkemmille lukijoille raskas, jopa järkyttävä. (Mutta niinhän vaikuttavat kirjat yleensä ovat ;-))