Kari Hotakainen: Ihmisen osa

Kirjoittaja: Kari Hotakainen

Kustantaja: Siltala

Julkaistu: 2009

Sivuja: 276

★★★☆☆

"Millaisen elämän saa 7000 eurolla? Se selviää kirjalijalle, joka ostaa Salme Malmikunnakselta, 80-vuotiaalta entiseltä lankakauppiaalta elämän. Mitä haluaa kertoa se, joka elämänsä myi ja mihin häyttää saamansa rahat?

Ihmisen osa on pelottavan traaginen ja syvän humoristinen romaani omistamisesta ja myymisestä."

En ole ennen lukenut Hotakaisen kirjoja, olen kuullut hänestä vain nimen ja tiennyt hänen olevan Suomen suosituimpia ja tuottoisimpia kirjailijoita. En ole kuitenkaan hänen kirjoihinsa tarttunut, sillä niiden aiheet eivät ole kiinnostaneet minua. Ihmisen osa on kuitenkin meinannut eksyä lainauskoriini pari kertaa kiinnostavan kannen takia, mutta jäänyt aina lainaamatta takakannen selityksen vuoksi. Nyt se tuli sitten luettua koulujuttujen takia.

Salme Malmikunnaksesta myy elämäntarinansa kirjailijalle hetken mielijohteesta, vaikka Salme on yksi tarinan päähenkilöistä keskiöön nousivat hänen lapsensa. Kirja ei ollut aivan sellainen kuin oletin, takakannen perusteella luulin saavani kuulla Salmen tarinan lapsuudesta nykypäivään, mutta oikestaan näin oli parempi. Kirjassa käydään läpi monen eri henkilön elämää ja ne kietoutuvat toisiinsa mielenkiintoisella tavalla, loppu on myös oivaltava ja selvittää kirjan tapahtumia. Heidän elämäänsä hallitsevat kaksi asiaa: raha ja bisnes. Salme myy elämänsä, Helena yrittää porskuttaa työssään burn outin kynsissä, Pekka taistelee jokaisesta suupalasta ja Kimmo luulee omistavansa puoli maailmaa, ja niin edelleen. Raha ja työ ovat ihmisen elämässä ratkaisevia tekijöitä ja Ihmisen osassa niiden merkitystä tarkastellaan monesta eri näkökulmasta.

Kirja oli ihan mukavaa lukea, teksti oli enimmäkseen puhetyylistä ja se loi tunnelmaa etenkin Salmen kohdalla kun hänen äänensä oli selvästi vanhan naisen ääni. Kuitenkin lukuinnostukseni välillä vaihteli kuten Hotakaisen kirjoitustyylikin, hän käytti hyvin eri tyylejä tehokeinona, joskin aukeaman mittaiset lauseet (en liioittele) ja sivujen verran jatkuvaa yksinkertaisten päälauseiden käyttöä oli välillä raskasta lukea. En sano Hotakaisen olevan huono kirjoittaja, sillä onhan hänen kirjansa taas Finlandia-ehdokkaana, mutta minua harmittaa että teksti oli niin inhimillistä, sillä siellä oli myös todella kauniita kohtia.

"Minä otan nyt nämä rahat ja muutan ne hyväksi energiaksi.

Ennen ihmisillä oli oravannahkoja. Sääli sitä elukkaa tulee näin jälkikäteen, mutta tarkoitus oli hyvä. Minä muutan nämä rahat oravannahoiksi ja peittelen vanhimman tyttäreni niiden alle, kun sillä on kylmä."

Olisin varmasti tykännyt kirjasta enemmän, jos noin kauniita kohtia olisi ollut useampi. Myös se takakannen lupaama huumori jäi minulta nauramatta.

Kirja oli jaettu pariin osaan ja alku oli mielestäni tylsä ja hieman sekava, toisaalta asiat selviävät kunnolla vasta kirjan lopussa. Loppuosa taas oli mielenkiintoinen ja huomattavasti mukavampi lukea kuin alku. Kirja oli kyllä hyvin yhteiskuntaa kritisoiva ja ymmärrän miksi Hotakaista arvostetaan, mutta minulle hänen kirjansa oli vain ok. Tällä hetkellä luen toista Hotakaisen kirjoittamaa kirjaa, Kantajaa, saa nähdä mitä siitä pidän.