Juha Jokela: Fundamentalisti

Kirjoittanut: Juha Jokela

Kustantaja: Kirja kerrallaan

Julkaist: 2006

Sivuja: 88

★★★★☆

"´Jos meillon totuuden suhteen jotain pelättävää, ni eiks meidän pidä hyväksyä se mahdollisuus, et me on oltu väärässä?´

Mobile Horrorilla pankin räjäyttänyt Juha Jokelan toinen näytelmä Fundamentalisti on älykäs ja tarkasti rakennettu psykologinen draama ihmisistä, joilla on intohimo etsiä syvenpää totuutta. Se on järkyttävä tarina uskosta, manipulaatiosta ja inhimillisestä särkyvyydestä. Jokelan näytelmä tutkii mitä fundamentalismi on ja miten siihen  pitäisi suhtautua ja millaisena se näyttäytyy myös meissä., jotka pidämme itseämme tiedostavina ja laajakatseisina.

MARKUS: Lahkot poimii jäsenensä just näin: ne tarjoo hyvää oloa sellaiselle, jotka on umpikujassa, niinku sä olit. Ne etsii ahdistuneita ihmisiä, jotka kaipaa muutosta. Sen jälkeen ne pommittaa sua rakkaudella ja ystävällisyydellä ja kohtelee sua pehmeen kauniin  ihanasti, sä pääset kokeen hurjia tuneteita ja ihmeellisiä hetkiä sillä seurauksella, että lopulta sä oot lakannu ajattelemasta itse ja luovuttanu kontrollin koko sun elämästäs niille.

HEIDI: Sä oot hyvä kääntään kaiken ylösalaisin. Joo, mä oon luovuttanu kontrollin elämästäni, mutta mä oon luovuttanu sen Jumalalle.

Tämä näytelmä on osa lukudiplomiprojektia ja sopi hyvin lukulomalle, sillä kirja on lyhyt ja ytimekäs, luin tämän yhdeltä istumalta. Takakansi lupasi psykologista draamaa ja sitä sainkin, myös uskonnot kiinnostavat minua paljon. Koska näytelmässä oli vain kaksi roolia sitä oli helppo lukea, joskus useita hahmoja sisältävien näytelmien lukeminen on sekavaa, etenkin jos repliikit ovat lyhyitä, mutta Fundamentalistissa keskitytään kunnolla pääparin väliseen keskusteluun ja argumentaatioon.

Markus on Heidin entinen rippikoulupappi ja eräs asia on leiriajoista on jäänyt kaivertamaan kummankin mieltä. Vuosien jälkeen Heidi ilmestyy Markuksen ovelle, ei kuitenkaan selvittämään heidän välejään vaan pelastamaan Markuksen luettuaan tämän "saatanalliset" lehtikirjoitukset. Mutta Heidi saakin huomata, ettei oppilaasta tulekaan opettajaa niin helposti, valitettavasti myöskään vääriä mielipiteitä ei ole olemassa, vaikka hän kiven kovaan niin väittää. Kuultuani näytelmästä ensimmäistä kertaa sain kuvan, että Markus olisi menettänyt tai menettämässä uskoaan, mutta hän ei olekaan mikään luopio vaan liberaali, joka ei arkaile osoitella epämääräisyyksiä pyhänä pitämästään kirjasta. Heidi taas on uskonsa hurmoksessa ja pitää omia näkemyksiään ainoina oikeina, vaikkei osaa edes perustella niitä toisin kuin Markus.

Minua tosin harmittaa, etten saanut odottamaani uutta näkökulmaa fundamentalismiin. Odotin Heidi olevan oikeasti uskossa oleva fundamentalisti, joka selittää uskoaan järkevästi, mutta hän vain jankkaa ja vieläpä paljastaa, ettei oikeasti edes tiedä niin paljon Raamatusta kuin luulee tienneensä. Minusta oikeassa ja vahvassa uskossa oleva ihminen on valmis ottamaan vastaan kaikenlaista tietoa ja väitettä uskosta ja tieteestä, eikä kiellä niitä peläten niiden horjuttavan omaa mielipidettään. Lopussa Heidin fundamentalismin todellinen luonto ja syy selviää, se millaisia syitä hänellä on olla "uskossa", saa kuitenkin miettimään onko todellista fundamentalismia olemassa. Ehkä se olikin näytelmän sanoma, oletin kuitenkin hieman erilaista näkemystä.

Kaiken kaikkiaan Fundamentalisti oli aiheensa raskaudesta huolimatta kepeää luettavaa. Markuksen kommentit ja huomiot olivat nasevia, nauroinkin välillä. Lisäksi suuret lisäpisteet Markukselle hyvästä argumentaatiosta, rakastan faktaa ja nippelitietoa kirjoissa ja tosielämässä, ja se että kirjassa oli käytetty konkreettisia esimerkkejä Raamatusta ja teologisista tutkimuksista on plussaa, vaikka ne eivät olleet kovin isossa osassa. Hahmojen välinen suhde ja keskustelut olivat mielenkiintoista luettavaa ja lukiessani tätä pystyin melkein näkemään sen miten tämä toimisi lavalla. Saas nähdä tuleeko joskus tilaisuutta nähdä tämä teatterissa.