Kirjoittaja: J.R. Ward
Kutantaja: Basam books Oy
Julkaistu: 2013
Sivuja: 485
★★★☆☆
"Seitsemän kuolemansyntiä.
Seitsemän pelastettavaa sielua. Langennut enkeli ja demoni käyvät
säälimättömään kilpailuun toisiaan vastaan.
Etsivät Thomas "Veck"
DelVecchio Jr. kasvoi pahuuden varjossa. Sarjamurhaajaisänsä syntejä sovittamaan
päätynyt Veck taistelee omaa nousevaa piemeyttään vastaan. Koston ja työnsä
välissä tasapainoilevaa etsivää valvomaan on määrätty sisäisen tutkinnan
konstaapeli Sophia Reilly. Ammatillinen kiinnostus ja henkilökohtaiset
intressit sekoittuvat hyvän ja pahan taistelun kietoutuessa Veckin ja Sophian
ympärille. Ikuisen kadotuksen uhatessa kaksikkoa langennut enkeli Jim Heron on
ainoa side pelastukseen."
En muista aivan kaikkia tapahtumia tästä kirjasta sillä olen junnannut yli
vuoden jossain sadannen sivun paikkeilla, mutta nyt kun päätin alkaa käymään
läpi kirjahyllyni lukemattomia kirjoja tartuin tähän. Lisäksi kaipasin J.R.
Wardin maailmaa ja hahmoja, sillä odottelen kieli pitkällä juuri suomennettua Verisuudelmaa, tämä toimi hyvänä
ensiapuna. Langenneisiin enkeleihin en ole tykästynyt niin paljon kuin
veljeskuntaan, tästä sarjasta puuttuu... Jokin koukku, mutta ihan viihdyttäviä
nämäkin ovat.
Veckiin ja sarjamurhaaja Kroneriin päästiin tutustumaan jo Mustan tikarin veljeskunnan Vapautetussa rakastajassa, mikä lienee
yksi syy miksen ollut lukenut kirjaa loppuun jo aiemmin, en nimittäin pidä
siitä että Ward sitoo sarjoja toisiinsa juonellisesti pakottaen samalla joko
tutustumaan kumpaankin sarjaan, tai jättämään lukukokemuksen vajaaksi. Minusta
on ymmärrettävää, että enkelit ja veljeskunta pyörivät samoissa baareissa ja
törmäävät toisten kirjojen hahmoihin, mutta Veckin juttu alkaa jo Vapautetussa
rakastajassa, eikä siitä saa niin paljon irti Kateudessa, ellei ole sitä ennen
lukenut Vapautettua rakastajaa. Tässä lukija on tavallaan pakotettu poikkeamaan
molempien sarjojen puolella, jos haluaa ymmärtää kunnolla Kateuden tapahtumia,
ja Vapautetun rakastajan ymmärtäminen taas edellyttää sarjan edellisten
kirjojen lukua. Mainostusta ja lukijoiden kalastelua.
Kalastelustaa ja alkukankeudestaan huolimatta Kateus oli parempi kuin
edeltäjänsä (vaikkei sitä tähdistä uskoisi). Sarja on minusta alusta asti
vaikuttanut sirpaleiselta ja itseään toistavalta kun pelastettavat hahmot
vaihtuvat ja heidän kanssaan käydään läpi samat prosessit ja selittelyt Jimin
ja Devinan pelistä, sekä enkeleistä. Tässä osassa tapahtui kuitenkin myös
asioita, jotka vaikuttivat paljon sarjan rakenteeseen ja toivat lisäkiinnostusta
lukea sarja loppuun. Tapahtumat eivät olleet mieluisia, mutta sitäkin
odottamattomampia.
Tässä kirjassa pääparina on tietenkin Veck ja Reilly, heidän kohtauksensa olivat ihan ok, mutta pidin heistä enemmän erikseen. Veckin monimutkainen ja
verinen menneisyys oli kiinnostavaa, samoin kuin Reillyn lojaalius järjestelmää
ja lainvalvontaa kohtaan, vaikka se olisi hänen omien tunteidensa vastaista.
Hassua tässä parissa oli se, että he puhuttelevat toisiaan koko ajan
sukunimillä. Jim jäi tässä kirjassa vähän taka-alalle, tai ainakin siltä
tuntui, sillä kaikki hänen kohtanasa olivat joko Sissyn viattomuuden
jumalointia ja tytön kohtalon kauhistelua, Devinan kiroamista tai Adrianista
huolehtimista. Muut enkelit taas nousivat tässä kirjassa enemmän esiin ja
saimme tietää mitä arkkienkelit puuhastelevat teekutsujensa lomassa.
Tämä kirja oli ihan mukiin menevä ja hauskakin välillä, mutta ei yllä
Mustan tikarin veljeskunnan tasolle. Seuraaviin osiin en tartu hetkeen, mutta
joskus kylläkin sillä seuraava pelastettava sielu on vanha tuttu ja siksi
odottamaton. Olisi myös mielenkiintoista kuulla enemmän enkeleistä ja
demoneista, eikä vain Jimistä ja pelastettavista sieluista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti