Naistenviikkohaaste osa 4: Kohtalottaria

Kohtalo on usein keskeinen tekijä kirjallisuudessa. Ennustukset määräävät tavalliset teinit taistelemaan maailmanvalloittajia vastaan, ja hehän suostuvat siihen koska joku vanha ja viisas sanoo. Mutta kohtalo ei aina ole vanhan papyruksen kryptiset tekstit, vaan joskus päähenkilöt, useimmiten naiset, joutuvat tilanteisiin, joissa he eivät enää jaksa olla ajopuita, vaan asettavat itselleen päämäärän, jonka toteuttuminen muuttaisi maailman rakenteita. Eilisessä postauksessa oli juttua prinsessoista, jotka rikkovat prinsessanormeja, tässä postauksessa puhun kohtalottarista, naisista jotka ottavat ohjat käsiinsä päättäen itse oman kohtalonsa.

"I'm not going to stop the wheel, I'm going to break the wheel."

Tulen ja jään laulu -sarja

Kirjoittanut: George R.R. Martin

Julkaistu: 1996-?

Suomennettu: 2003-? (Kirjava)

Osia: 5/?

"Tulen ja jään laulu alkaa

Vuosia kestänyt kesä on päättymässä, kun kuningas Robert Baratheon saapuu pohjoiseen Talvivaaraan tapaamaan vanhaa ystäväänsä lordi Eddard Starkia ja tarjoaa tälle valtakunnan vaikutusvaltaisinta virkaa. Viran edellinen haltija koki ennenaikaisen kuoleman, ja lordi Eddard päättää ottaa tapauksesta selvää. Starkit ovat karua ja omissa oloissaan viihtyvää sukua, mutta nyt he ajautuvat mukaan valtakunnan poliittiseen vehkeilyyn.

Samaan aikaan meren takana maanpaossa olevat hullun lohikäärmekuningas Targaryenin perilliset suunnittelevat paluuta isänsä valtaistuimelle. Vanhat kaunat ajavat valtakuntaa kohti sekasortoa ja sisällissotaa, ja vain harvat katsovat omaa miekanvarttaan pidemmälle. Etelän lämmössä on helppo olla uskomatta kertomuksiin valtakuntaa pohjoisessa rajoittavan Muurin takana heräävistä unohdetuista voimista. Synkät enteet puhuvat kuitenkin omaa kieltään: Talvi on tulossa.

Valtaistuinpeli on avausosa yhdelle aikamme menestyksekkäimmistä fantasiasarjoista, kirja, joka nosti eeppisen fantasian arvostuksen ylös kuopastaan. Se on yhdistelmä suurta seikkailua ja inhimillistä tragediaa, kertomus kunniasta ja kärsimyksestä, rakkaudesta ja petoksista sekä tasapainottelusta elämän ja kuoleman välillä samalla kun aatelisperheiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa. ”Valtaistuinpelissä vaihtoehdot ovat voitto tai kuolema. Välimuotoja ei ole.”

George R. R. Martin (s. 1948) on amerikkalainen scifin, kauhun ja fantasian mestari. Hän on voittanut teoksi."(Valtaistuinpelin takakansiteksti)

Daeneryksen englanninkielinen lausahdus kuvaa kohtalottaria osuvasti. Valtaistuinpelin alussa näytti siltä, että miehet laittoivat pyörät pyörimään ja naiset jäivät taka-alalle. Sarjan edetessä naishahmot ovat kyllästyneet sodan tuomaan epävarmuuteen ja alkaneet toimia itsenäisesti, kun eivät voi tietää milloin seuraava suojelia kuolee tai pettää. Kostokin on ollut naisia liikkeelle laittava tekijä ja se on aiheuttanut sen, että sarjan edetessä osat alkavat vaihtua, naiset vievät miehet vikisevät.

Kirjoittanut: Emmi Itäranta

Kustantaja: Teos

Julkaistu: 2015

Sivuja: 335

"Toistuvien tulvien koettelemalla saarella nuori kutoja Eliana löytää Seittien Talon pihasta verisen, puhekyvyttömän naisen. Vain naisen ihoon kirjoitettu nimi vihjaa siitä, kuinka hän on päätynyt kutojien luokse.

Tulvien pahetessa myös tuntematon sairaus alkaa vaivata saaren kasveja, eläimiä ja ihmisiä. Äänettömän naisen tarinaa selvittäessään Eliana löytää itsensä keskeltä saaren  historian j anykyisyyden kudelmaa, jonka langat lomittuvat ja kietoutuvat toisiinsa kuin kutojien seinävaatteissa - tai niissä unissa, jotka ovat saarella kiellettyjä.

Kudottujen kujien kaupunki on Emmi Itärannan toinen romaani. Sen mestarillisesti kudottu juoni, syvä inhimillisyys ja tarkka, kaunis kieli näyttävät maailman joka on meillekin totta."

Itäränta on kuvannut kummassakin teoksessaan ruohonjuuritason kapinointia yhteiskuntaa vastaan. Kudottujen kujien kaupungissa Eliana ei ole ennustusten valittu vaikka pahoinpidellyn naisen käsivarressa lukeekin hänen nimensä. Eliana ajautuu olosuhteiden viemänä tilanteeseen, jossa hän voi pelastaa rakkaansa vain muuttamalla maailmaa. Eliana ei ole kapinnallisten viimeinen toivo, vaan hän ottaa vapaaehtoisesti vastaan vaarrallisen tehtävän ainoana pakotteenaan rakkaus.

Kirjoittanut: Margaret Atwood

Julkaistu: 2005

Suomennettu: 2005 (Tammi)

Sivuja: 166

"Hän oli aina niin vakuuttava. Monet ovat uskoneet, että hänen kuvauksensa tapahtumien kulusta pitää paikkansa -muutama murha, pari kaunista viettelijätärtä ja yksisilmäistä hirviötä sinne tai tänne. Minäkin uskoin häntä aika ajoin. Tiesin, että hän on vilpistelijä ja valehtelija, en vain uskonut, että hän vilpistelisi ja valehtelisi minulle. Enkö minä ollut sentään ollut uskollinen? Enkö ollut odottanut odottamisesta päästyäni, vaikka olin tuntenut suurta kiusausta -joskus lähes pakkoa- tehdä toisin? Ja kun kertomuksen virallinen versio pääsi levitykseen, mikä minusta tehtiin? Opettavainen legenda. Keppi, jolla lyödään muita naisia. Tottahan hekin voisivat olla yhtä harkitsevia, luotettavia ja kaiken kärsiviä kuin minä! Tällaisen asenteen omaksuivat runonlauluajat ja tarinoiden sepittäjät. Älkää matkiko minua, tekisi mieli huutaa teille -juuri niin, teille! Mutta kun yritän huutaa, ääneni on kuin pöllön huhuilua."

S.14

Penelope on syrjään jätetty hahmo, jonka roolia on vähätelty, mutta hän osoittaa kuitenkin, ettei ole mikään nukke. Samalla kun Odysseus seilailee pitkin maailmaa, Penelope siivoilee miehensä sotkuja ja keksii keinoja pitää kosijat loitolla. Penelopen teot eivät ole maailmaa mullistavia, vaan selviytymistä. Hänen tarinastaan tekee mielenkiintoisen se, että hän kertoo sen kuolemansa jälkeen, mikä antaa uudenlaista näkökulmaa tapahtumien vaikutuksesta myöhempiin tapahtumiin. Penelopen kohtalo elämässä ei ole se, mikä saa minut ajattelemaan häntä yhtenä kohtalottarena, vaan se mitä hän oivaltaa kuolemanjälkeisessä elämässään ja miten hän ajatuksensa kertoo. Maailman muuuttaminen ei ole aina aineellisen vallan kaappaamista toiselta, vaan omien ajatusten kaappaamista toisen hallusta.